Eriika Yliniemi
Vuodenvaihteessa käyskentelin pihalla ja mietin, että olisipa jo kevät. Viherpeukalo syyhyää jo kovasti, pitäisi päästä puutarhahommiin. Puutarhaharrastukseni on vuosien varrella muuttunut harrastuksesta enemmänkin kaiken muun elämän syöväksi pakkomielteeksi.
Syksyn ja talven pakottama tauko maan ruopsutuksesta ottaa näin tammikuussa jo koville. Huomaan selaavani vähän väliä siemenfirmojen nettikauppoja lievittääkseni ikävääni mullan ja kasvien pariin.
Puuskahdin itsekseni että onpas järjetöntä rakastua harrastukseen, jota voi tehdä täysillä vain osan aikaa vuodesta. Toisaalta ovathan muutkin luonnon armoilla olevat harrastukset sellaisia. Ei kanootilla voi meloa kylmimmän talven aikaan, ei voi hiihtää ilman lunta – paitsi jos matkustaa jonnekin, missä se on mahdollista juuri silloin.
Maailma on auennut tarjoamaan harrastusmahdollisuuksia jokaiseen vuodenaikaan. Jos Etelä-Suomessa ei ole lunta, voi vähintäänkin koittaa hiihtotunnelia tai Lapin reissua tai vaikka matkustaa laskettelemaan Alpeille. Jos pilkkimisen sijaan haluaa päästä lämpimiin vesiin sukeltelemaan, se onnistuu yllättävän edullisesti. Mitä vain, milloin vain – kunhan tilillä on tarpeeksi euroja.
Kotonakin saamme mitä vain, milloin vain yllättävän nopeasti. Isossa kaupungissa jos tekee mieli sosekeittoa, mutta sauvasekoitin puuttuu, ei tarvita kuin pari klikkausta ja lähetti tuo sinulle lähihypermarketista sauvasekoittimen. Nettikaupat ovat auki 24/7 ja ruuhkaisimpinakin aikoina saamme haluamamme muutamassa hassussa päivässä.
Stressaava, alituisesti nopeutuva ja tehostuva arkemme saa janoamaan helpotuksia, joita markkinoidaan meille sanoilla “olet sen ansainnut”. Ansaitsemme luksuslomamatkan, uudet vaatteet, toiselta puolelta maailmaa lennätetyn erikoishedelmän, sauvasekoittimen yhtä sosekeittoa varten. Rahalla saa ja lentämällä pääsee.
Se että puutarhani on talvilevolla, tarkoittaa myös minulle talvilepoa. Saan aikaa unelmoida, suunnitella, tuijotella ikkunasta. On aikaa vetäytyä neulomaan sukkaparia sohvan nurkkaan, kunnes kevätaurinko houkuttelee ulos ihmettelemään, joko voisi alkaa hommiin.
Ensimmäinen lämmin kevätpäivä tuntuu luissa ja ytimissä. Koivuissa kohiseva mahla tuntuu kohisevan omissakin suonissa. Aikana, jolloin kaikkea pitää tehostaa ja hallinnoida, hallitsemattoman luonnon kanssa rytmittyminen tuo rauhaa, jota ei yhdestäkään nettikaupasta saa.
Kirjoittaja on Laitilassa asuva maailmantuskainen optimisti.