Kodjalan Lukkalanmäellä ollaan taas kadonneen kirkon kintereillä, kun arkeologit iskevät työkalunsa vanhaan kirkkomaahan kesäkuun lopulla. Kahden aikaisemman kesän kaivauksista saadut lupaavat tulokset antavat uskoa siihen, että muinaisen kirkon paikka voitaisiin nyt jopa kokonaisuudessaan paljastaa.
Kodjalan Pyhäin Miesten kirkko on rakennettu noin 1100-luvulla. Se on ollut toiminnassa ainakin 1400-luvun jälkipuoliskolle ja mahdollisesti vielä 1500-luvun puoleen väliin. Kirkon sijaintia Lukkalanmäellä puoltaa paitsi vahva perimätieto, erityisesti Laitilan kirkkoherra Nils Hedeenin vuonna 1753 kirjoittama pitäjänkertomus, jossa hän kuvailee Lukkalan vääpelinpuustellin ikkunasta näkemäänsä kirkonrauniota. Kirkon ympärillä on vieläkin näkyvissä olevan kiviaidan rajaama hautausmaa.
Arkeologi Jussi Kinnusen johtamissa kaivauksissa on tähän mennessä tehty kirkkomaahan kolme koekuoppaa. Niistä kahdesta on löydetty yhteensä 18 hautausta.
– Hautojen suuntaus on melko tarkkaan itä-länsisuuntainen, eli vainajien päät ovat lännessä ja jalkopäät idässä. Tämän sekä sen perusteella, että haudoista ei ole löydetty esineitä, hautoja voidaan pitää kristillisinä, Kinnunen sanoo.
Kristinusko levisi Varsinais-Suomeen 1000-luvulla. Se toi mukanaan ruumishautauksen ja syrjäytti rautakautisen esinehautauksen ja polttohautausperinteen.
Kirkkorakennuksen kannalta kiinnostavin koekuoppa tehtiin loivaan rinteeseen sijoittuvan kirkkomaan yläosaan. 1 x 15 metrin koeoja kulki Lukkalan talon lounaisimman ikkunan alta suoraan kiviaidan alkuun. Koeojan pohjoisimmasta osasta ei tehty löytöjä, mutta sen jälkeen tuli esiin jotain, joka sai tutkijat innostumaan.
– Löysimme suorakulmaisen tiilirakenteen, jossa oli jäänteitä muuraukseen käytetystä laastista. Heti sen eteläpuolella oli selvästi vierekkäin aseteltujen kivien kaari. Tämän jälkeen levensimme koeojaa, jolloin saimme esiin tiiliperustuksen. Sen vieressä olevat kivet muodostivat rapun tai puurappujen perustuksen.
Koeojaa levennettiin vielä kerran. Tutkijoiden arvelut osuivat oikeaan, kun tiilikynnyksen itäpuolelta paljastui samanlainen tiiliperustus kuin sen länsipuolelta.
– Olimme kaivaneet esiin tiiiliportaalin ja rappujen perustukset. Rappukivien alta löytyi myös hyvin säilynyt, suuri luunpala, joka saattaa olla rakennusuhri. Luun tutkimukset ovat vielä kesken, Kinnunen kertoo.
Sen lisäksi, että arkeologit kaivautuvat maan alle, tutkimusaluetta tarkastellaan myös yläilmoista. Drone-kuvista tehdyn mallinnuksen perusteella Kinnunen arvelee, että oletetusta kirkkorakennuksesta paljastettiin viime kesänä vain sen keskiosa ja näin itä- ja länsipäädyt olisivat vielä kaivamatta. Tähän arvoitukseen saataneen vastaus ensi kesän kaivauksissa.
Kesällä 2023 yhdestä koekuopasta löydettiin pääkallo, jonka yhteydessä oli pronssispiraaliruusuke ja vähän irtospiraaleja. Myöhäisrautakautiseen hautaukseen viittaava löytö jäi lähes ainoaksi haudoista tehdyksi esinelöydöksi muutamia arkkunauloja lukuun ottamatta.
Hautausmaalla lepää vainajia paitsi Kodjalan kylästä, myös kauempaa. Vainajat on tuotu haudattaviksi Kalannin suunnalta ns. ruumispolkua pitkin nykyisten viljelysmaiden poikki.
Arkeologiset kaivaukset alkavat 30.6. ja kestävät kaksi viikkoa. Näiden samoin kuin aikaisempien kaivausten rahoituksesta vastaa Kodjalan kirkkotutkimuksen tuki -yhdistys.
