Arvaatko, kenen kotona ollaan? – Vanhassa hirsitalossa on huvikumpumaista meininkiä

0
Kalannissa sijaitseva talo on yli 100 vuotta vanha ja vuosikymmenten aikana sen asuintilat ovat yli kaksinkertaistuneet.

Maaliskuinen pimenevä ilta Kalannin kirkon tuntumassa soi kevättä. Tahdin harvinaisen lämpimälle illalle antavat läheiselle pellolle laskeutuneiden joutsenten kumeat törähtelyt. Yli 100-vuotias talo, jonka parvekkeella seison, istuu maisemaan täydellisesti. Se on ollut Laitilasta kotoisin olevan yrittäjä-äidin ja hänen Pyhämaassa varttuneen puolisonsa koti jo yli 20 vuoden ajan.

– Itse asiassa ostimme tämän ensikodiksemme, olimme vasta parikymppisiä ja kolmesta lapsestamme ensimmäinen oli jo ilmoittanut tulostaan, perheen äiti kertoo.

mainos

Hän luotsaa Laitilassa yritystään, jossa kauneutta on monessa muodossa.

Yli 100-vuotiaassa talossa on vanha puuhella, jonka perhe on säilyttänyt. Välillä sen pesään sytytetään tuli, mutta sitäkin useammin tunnelmasta vastaavat kynttilät.

PERHEEN äidin ammatista kotona viitteitä antaa viileä kuisti, joka on kirjaimellisesti täytetty erilaisilla kasveilla.

– Täällä talvehtivat niin amaryllikset kuin viherkasvitkin. Kesällä kannan kaikki ulos ja siellä ne viihtyvät hyvin, hän kertoo.

mainos

– Ja huomaatko, että sisätiloissa meillä ei ole muita kukkia kuin tuo yksi ja sekin on aika huonossa kunnossa, hän nauraa ja osoittaa amppelissa roikkuvaa kasvia, joka kieltämättä ei ole aivan parhaassa loistossaan.

Tuleepa toteen osoitettua ainakin tältä osin sananlasku, jonka mukaan suutarin lapsella ei ole kenkiä.

Perheen kodissa on paljon vanhoja huonekaluja, joissa vuodet saavat myös näkyä. Perheen äiti kertoo, että luultavasti jokaiseen kodin huonekaluun liittyy myös jokin tarina.

ALKUVUOSI on ollut yrittäjä-äidille tavallistakin kiireisempää, sillä hänen yrityksensä muutti uusiin tiloihin. Lisäksi ovat olleet työkiireet ja kotonakin on ylimääräistä hulinaa, sillä perheeseen tuli pian 13 vuotta täyttävän Unto-koiran kaveriksi keeshond-rotuinen Uswa.

mainos

– Pentukoira on aivan ihana ja tuonut paljon hyvää tullessaan. Mutta on se samaan aikaan myös melkoinen täystuho, hän tunnustaa hymyillen.

Eikä siitä mihinkään pääse, kiireet näkyvät myös kodissa.

– Koitin muistella, miten monta kertaa meillä helmikuussa imuroitiin, mutta en muista millään kuin yhden ainoan kerran, hän nauraa, eikä vaikuta olevan asiasta moksiskaan.

mainos

EHKÄ asenne kuvastaa laajemminkin perheen kotifilosofiaa: koti on paikka, jossa saa olla väsynyt ja kerätä rauhassa voimia, eikä tarvitse suorittaa mitään.

Ihmisten lisäksi perheeseen kuuluu pari koiraa ja pari kissaa. Vaihtelevalla porukalla esimerkiksi katsotaan televisiota ja pidetään hyviksi havaituista rutiineista kiinni.

– Meillä on esimerkiksi jo vuosien ajan ollut koko perheen pitsaperjantai. Eli aina perjantaisin joko teemme itse pitsaa tai sitten pitsat tilataan.

Vanhassa talossa on itsessään tunnelmallisia yksityiskohtia.

PERHEEN kolmesta lapsesta kotona asuu enää nuorin, joka käy peruskoulun yhdeksättä luokkaa. Tosin juuri tällä hetkellä myös vanhin lapsista on palannut yläkerran huoneeseensa, tosin vain väliaikaisesti.

– Meillä ei olla patisteltu aikuistuvia lapsia muuttamaan pois. Ajatuksemme myös on, että kotiin saa aina tulla takaisin, ovet ovat auki.

Samalla tavoin tervetulleita ovat esimerkiksi lasten kumppanit.

– Kotoa jo pois muuttanut keskimmäinen lapsemme käy välillä yökylässä poikaystävänsä kanssa ja esimerkiksi viime viikon esikoisen tyttöystävä oli täällä koko lomansa ajan.

KOTIA on vuosien varrella remontoitu paljon. Pintaremonttien lisäksi sinne on muun muassa asennettu maalämpö ja vesikiertoinen lattialämmitys. Asuintilojakin on saatu roimasti lisää.

– Kun muutimme, tässä oli noin 65 neliötä asuttavaa tilaa. Nyt neliöitä on noin 145.

Yläkertaan on remontoitu huoneet lapsille, erilliseen lisäosaan puolestaan tehtiin kodinhoitohuone, sauna ja wc-tilat.

Käkikello, seinä ja valosarja sointuvat väreiltään kauniisti yhteen. Kelloa kukkuvine käkineen perheen äiti ihasteli jo lapsuudessaan, nyt se on oman kodin seinällä.

MIKÄ kodissa sitten on parasta?

– Parveke, vastaa haastatteluhetkellä paikalla oleva perheen nuorin lapsi.

– Minusta nuorimman lapsen huone, koska sieltä on ihanat näkymät ulos, perheen äiti puolestaan sanoo ja paljastaa siihen liittyvän myös tarinan:

– Aikoinaan, kun olimme mieheni kanssa katsomassa tätä taloa ostomielessä, niin juuri sen huoneen ikkunasta ulos katsoessani näin linnunpesän. Pesä ja sinne munitut linnunmunat herättivät vahvan tunteen siitä, että juuri tämä talo on meidän koti, hän muistelee sykähdyttävää hetkeä parinkymmenen vuoden takaa.

Ja vaikka tunteella tehdyistä talokaupoista aina varoitellaankin, niin tässä tapauksessa vahvasti tunteella tehty päätös on osoittautunut aivan oikeaksi.

Kenen kotona ollaan?