Jos Suomen kirjastolaitosta ei olisi jo keksitty, se pitäisi ehdottomasti keksiä. Ajatus on tietenkin auttamattoman vanhana syntynyt. Ensimmäinen kirjasto, Vaasan Lukukirjasto, perustettiin nimittäin jo 231 vuotta sitten vuonna 1794.
Vaikka onhan kirjasto muuttanut kovasti muotoaan olemassaolonsa aikana, joten tavallaan se onkin keksitty uudestaan aika ajoin. Kirjastoista on tullut viime vuosikymmenien aikana todellisia monitoimitiloja, joissa parhaimmillaan huomioidaan eri-ikäiset asiakkaat.
Helsingin Sanomat kertoo (HS.fi 24.3.) esimerkiksi kolme vuotta sitten avatusta espoolaisesta Lippulaivan kirjastosta, jonka etenkin lapsiperheet ovat ottaneet omakseen. Kirjasto sai muotonsa asukkaiden toiveiden pohjalta, ja kävijämäärät ovat ylittäneet reippaasti kaikki odotukset.
”Kirjastossa vietetyllä kivalla ajalla on parhaimmillaan kauaskantoisia vaikutuksia.”
Lippulaivassa taaperot saavat telmiä, tutustua käden ulottuville asetettuihin kirjoihin, laskea liukumäkeä ja leikkiä jopa sisätiloihin tuodussa autossa. Vaikka kirjastossa onkin erikseen hiljaisia tiloja niille, jotka kaipaavat rauhaa ympärilleen, niin kaikkia kirjastojen nykymeno ei varmastikaan miellytä.
Lippulaivassa työskentelevä kirjastopedagogi Tiina Ollikainen pohtii artikkelissa, että kirjastossa vietetyllä kivalla ajalla on parhaimmillaan kauaskantoisia vaikutuksia: jos suhde kirjoihin syntyy jo varhaislapsuudessa, sitä on helpompi jatkaa lapsen kasvaessa.
Monista kodeista kirjahyllyt ovat kadonneet. Jos tavoitteena on saada ihmiset kirjastojen ytimen, eli kirjojen ja lukemisen, äärelle, täytyy ihmiset ensin saada sisälle kirjastoon.
Solina Saarikoski
solina.saarikoski@laitilansanomat.fi