Käytännössä siis koko arkinen elo yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: harrastuksista meillä ei tarvitse vääntää. Lapseni ovat sen verran pieniä, että kiista pyöräilykypärän käytöstä ei ole vielä saavuttanut osoitettamme. Monet merkit lähipiiristä osoittavat tämänkin myrskyn olevan tulossa.
Kinaamisessa on kausittaista vaihtelua. Näin keväisin laskeutuminen lämpimään vuodenaikaan aloitetaan ulkohousuista ja takista riitelemällä. Me aikuiset tuppaamme lähes poikkeuksetta olemaan sitä mieltä, että ulos mennään ulkohousuilla ja takki päällä. Kuuma saattaa tulla, mutta raaka kevätilma kyllä pitää huolen, että lähipäivinä alkaa nenä valumaan ja kurkkuun sattumaan, jos huhtikuun alussa jo heittää kesävaihteen päälle.
Ulkohousu-kiista väistyy sopivasti, kun on aika alkaa keskustella aurinkorasvasta. Tosin kun tämän vuoden sääennustetta katsoo pidemmälle niin näyttää siltä, että näitä kahta aihetta voidaan joutua käsittelemään yhtäaikaisesti. Yöpakkasia esiintyy Laitilassakin vielä lähipäivinä. Onneksi uv-indeksin ei vielä lähipäivinä Forecan mukaan ennusteta nousevan yli kolmen, mikä on yleisesti suositeltu raja auringolta suojautumiselle. Syksyllä edessä on jälleen ulkohousujen paluu, joka eskaloituu joskus marraskuun paikkeilla kun ulkohousut pitää vaihtaa toppahousuihin.
Kaikkien näiden arkisten kinan aiheiden keskellä minua ahdistaa se, miten usein olen lasteni kanssa eri puolella asioista. Miten voisin olla enemmän samalla puolella ilman, että se johtaa vilustumiisiin ja auringonpolttamiin? Tiedän, että siihen on olemassa keinoja. Voin esittää asiani rakentavammin, mikä vähentäisi vastakkainasettelua. Harmi vain, että oikeat sanat eivät muistu mieleen akuuteissa tilanteissa.
Toisaalta uskon rajojen vapauttavaan voimaan. Minun ei tarvitse olla lasteni paras ystävä. Heillä on onneksi iso joukko ystäviä, joukkuekavereita ja serkkuja. Minä voin yrittää olla heille se paras äiti.
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien toimittaja, joka sanoo myös ei.