Pirjo Koski
Ajelin tihrustamaan maaliskuista ilmiötä eli eläinratavaloa Pyhärannan pusikkoon pieni pelko ahterissa. Oli suuri riemu huomata, että eläinratavalo kamppailee henkensä edestä valosaastetta vastaan ja näkyi edelleen maaliskuussa kirkkaana lännen puolella, vaikka Pyhärannasta ja kuvausalueelle ilmaantuneelta yksityiseltä mökiltä tulevat elintasovalot yrittävät kadottaa hentoa ilmiötä pois taivaskartoilta.
Eläinratavalon aiheuttajana ovat lukemattomat pölyhiukkaset, jotka heijastavat ja sirottavat auringonvaloa. Ilmiö näkyy valosaasteettomilla alueilla lyhyitä aikoja keväällä ja syksyllä ollen todella hyvä ”valosaastemittari”. Mikäli ilmiö ei näy, on syytä huolestua.
Jos Pyhärannan, Laitilan ja Rauman valot vielä lisääntyvät, niin veikkaanpa, että muutaman vuoden kuluttua tämä kevätöinen taivasvieras sekä himmeimmät tähdistöt voidaan lopullisesti hyvästellä, eivätkä jälkipolvet pääse koskaan niitä näkemään. Valot lisääntyvät, koska ihminen on ajattelematon, energia julmetun ”halpaa” ja pimeys niin hiivatun ylimaallisen pelottavaa. Sääli tulevia harrastajia, koska tähänkin asiaan voisi yhteispelillä ja pienillä muutoksilla vaikuttaa.
Allekirjoittanut on saanut ihastella ilmiötä vuodesta 2016 asti. Samalla olen saanut seurata valosaasteen lisääntymistä ja ihmisen taantumista pelokkaaksi otukseksi.
Ihmisellä kun on nykyään tympeä tapa yrittää muuttaa yö päiväksi. Talojen julkisivut pitää valaista, pihat pitää valaista ja katuvaloja pitää lisätä, koska ”turvallisuus” sitä vaatii. Yhtään varjoa tai pimeää kolkkaa ei saa olla, ties mikä siellä kuluttajaa sitten vaanisi. Ei auta muistuttaa, että etenkin täällä maatalousalueella luonnollinen pimeys olisi elinehto pölyttäjille ja sitä kautta välitön vaikutus näkyy pelloilta saatavien satojen määrässä.
Valosaaste ei kosketa vain tähtiharrastajia. Muuttolinnut suunnistavat näkyvien tähtien mukaan. Jos niitä ei näy, niin huonosti käy siinäkin. Pölyttäjät eivät löydä peltoja vaan jäävät keinovalojen vangeiksi.
Lisääntynyt valosaaste ei ole vain Laitilan ja lähialueiden riesa vaan globaali ongelma. Mikäli valaistukset lisääntyvät, ihmiskunta ampuu itseään kuvainnollisesti jalkaan, mutta se ei haittaa, jäähän meille elintasovalot – jotka eivät kyllä täytä uskoakseni kenenkään vatsaa.
Siihen asti kun eläinratavalo meillä vielä näkyy, pitää ottaa kaikki irti mitä saa. Ei auta itku valosaastemarkkinoilla. Me taivaantarkkailijat ja luonnon eläimet, linnut sekä hyönteiset ”ollaan hävitty tää peli” kuten Kummeli jo aikoinaan veisteli.
Vai uskonko sittenkin ihmeisiin. Näes Laitilan kaupunki on alkanut lähiaikoina sammuttamaan syrjäkyliltä katuvaloja, kerrassaan upea homma! Kun vielä yksityiset elintasovalolaiset havahtuvat vastaavaan toimintaan, meillä kaikilla on ehkä toivoa jäljellä hitunen.
Kirjoittaja on laitilalainen ilmiökuvaaja.