Elämässä kohtaa ihmisiä, joiden kohtaloa jää miettimään. Miten kävi Kakolan Kakelle? Mihin Jemenissä asuva nuori nainen Asha katosi? Mitä kuuluu sille kolmen lapsen isälle, joka halusi muuttua naiseksi? Onko hän nyt onnellinen?
Kake oli vasta parikymppinen mies, kun kuulin hänestä. Itse olin 15-vuotias. Asuimme Turussa lähellä föriä. Maisemaan kuului pahamaineinen Kakola. Koulukaveri kertoi, että heidän tuttavansa oli siellä istumassa vankeustuomiota. Tämä tuttava oli tutustunut Kakeen, hiljaiseen nuoreen mieheen, jonka suku oli kuulemma täysin hylännyt.
Kake oli tietenkin syytön, vaikka oli saanut pitkän tuomion. Hän oli viettänyt iltaa porukassa, ja yksi seurueesta oli kuollut puukoniskuun.
Vankilassa Kake oli masentunut. Koulukaveri pohti, että jos Kakella olisi kirjeenvaihtokaveri, niin ehkä hän saisi elämänhalunsa takaisin. Halusin auttaa, ja niin kirjoitin Kakelle. Kake vastasi ja pyysi tapaamaan häntä vankilaan. Kutsu kuulosti seikkailulta.
Kakolassa jouduin vankilan johtajan kuulusteluun. Huoneessa istui Totti Karpela, myöhemmin dekkarikirjailijanakin tunnettu mies, ja tivasi vierailun syytä. Jotain keksin, kun vierailu järjestyi. Kake vaikutti tapaamisessa ujolta. Vartin aikana hän ei sanonut oikein mitään. Lähdin Kakolasta sydän säröillä.
Kävin vielä toisenkin kerran Kakea katsomassa. Hän sanoi jo jotain, mutta ei mitään mieleenpainuvaa.
Sen jälkeen aloin saada Kakolasta vahvasti eroottissävytteisiä kirjeitä. Säikähdin ja ilmoitin, että olen löytänyt poikaystävän, enkä voi tulla häntä enää tapaamaan. Kake ei enää kirjoittanut.
Vielä vuosia jälkikäteen mietin, miten Kaken kävi. Pelkään pahoin, että ei kovin hyvin.
Myös Asha oli kirjeenvaihtokaveri. Lukion englannin opettaja oli rohkaissut hankkimaan kirjeenvaihtokavereita ulkomailta kielitaidon vahvistamiseksi.
Asha asui Pohjois-Jemenissä. Hän oli parikymppinen ja työskenteli japanilaisen firman konttorilla. Muutaman kirjeen jälkeen hän avautui. Hän oli rakastunut ja antautunut suhteeseen työkaverinsa kanssa. Jos sukulaiset saisivat tietää, en tiedä, miten minun kävisi. Pitäisikö minun muuttaa Jemenistä, hän kirjoitti. Sen jälkeen Ashasta ei kuulunut enää mitään.
Kolmen lapsen isän tapasin työkeikalla. Hän halusi kertoa lehtijutussa sukupuolen vaihdoksesta. Hoidot oli jo aloitettu. Mies, tuleva nainen, oli pukeutunut minihameeseen ja korkokenkiin. Hän oli menettänyt perheensä. Lapset eivät halunneet pitää häneen enää yhteyttä.
Mietin jo silloin, riittääkö uusi sukupuoli tekemään onnelliseksi. Tuskin saan koskaan vastausta.
Teija Uitto
Kirjoittaja toivoo, että elämän koettelemat löytävät myös onnea.