– Käsillä tekeminen vie ajatukset muualle, ja kun tykkää tekemisestä tulee hyvä olo, Maarit Ruottinen Vakka-Suomen kansalaisopiston kudontapiiristä kuvailee sitä tunnetta, minkä harrastus tuo.
Leena Valliluoto saa energiaa kudontapiirin yhteisöllisyydestä.
– Välillä nauretaan ja kahvitellaan.
Vakka-opiston kevätnäyttely esitteli viikonvaihteessa Kappelimäen koululla jälleen kaikkea sitä, mitä kansalaisopiston kurssilla tehdään. Näyttely kertoi osaamisesta, luovuudesta, yhteisöllisyydestä ja myös siitä ilosta, mitä kädentaidot ja samanhenkisessä porukassa tekeminen tuo.
Mauri Keskitalo on ohjannut toista puupiiriä Seppälässä lähes 30 vuotta.
– Kaveri alun perin houkutteli puupiiriin, sitten se vei ihan mennessään.
Puupiirissä kukin rakentelee sitä, mitä haluaa. Ohjaajat opastavat tarvittaessa.
– Ja jos minä en tiedä, niin joku varmasti tietää, miten kannattaa tehdä, Keskitalo kertoo hymyillen.
Puupiirissä ikähaitari on lavea. Mukana on ollut lapsiakin, mutta silloin ohjaaja edellyttää, että myös hänen vanhempansa osallistuu puupiiriin. Puutyöt kiinnostavat miehiä ja myös naisia. Näyttelyssä oli muun muassa juustolasta tunnetun Riitta Saloniemen töitä. Hänen tekemänsä kili oli näyttelyn katseenvangitsija.
– Ihan kaikenlaista puupiirissä tehdään, ovia, ikkunoita, kukkapurkkeja.
Puupiirissä on ammattitason työvälineet, joten lähes mikä vain onnistuu. Osallistujat hankkivat materiaalit itse.
Kudontapiiri oli tuonut näyttelyyn muun muassa mattoja, ryijyjä, pöytäliinoja ja pyyhkeitä. Pellavan kestävyys tuli näyttelyssä hyvin esille, sillä pyyhkeitä oli tehty jopa 50 vuotta vanhasta pellavasta.
Maalaustaidetta oli esillä paljon. Säde-Helena Palomäki ja Raija Silvola kertoivat, miten maalaaminen nollaa ajatukset ja vie toisenlaiseen maailmaan.
– Aika kuluu maalatessa nopeasti. Se ihan hupsahtaa, Palomäki kuvaili.
Näyttelyn haastavimpia töitä oli esillä pitsinnypläyspiiriltä, jota Terhi Manni on ohjannut jo 33 vuoden ajan. Piiriläisillä oli haikea tunnelma, sillä Manni on ilmoittanut, ettei aio enää jatkaa opettajana.
– Vakkaopistossa on ollut hyvät, selkeät puitteet ja vapaus työskennellä, ja kurssilaiset ovat todella kivoja, mutta ikää on jo sen verran, Manni perusteli luopumistaan.
Vaatturiksi opiskellut Manni on oppinut pitsinnypläystaitonsa äidiltään, Marja Vehmakselta, joka opetti pitsinnypläystä Vakka-opistossa 30 vuoden ajan.
– Olen pikkuflikasta alkaen nyplännyt. Meillä on kotona piirongin lootassa pitsejä vaikka kuinka paljon.
Manni on myös suunnitellut uusia ja muokannut vanhoja malleja puolisonsa Sampo Mannin kanssa.
– Olen piirtänyt cadilla pitsimalleja, puoliso kertoo.
