– Minähän tykkäänkin saunomisesta, olin kuulemma lapsena löylyhuoneen lauteilla huudahtanut mukavaa saunakokemusta ihastellen.
Harmi vain, että kiuas oli tuolloin epäkunnossa ja lämpöasteita oli saunojilla vain hieman huoneenlämpöä enemmän.
Kyseessä on ensimmäinen saunamuistoni, jonka joko muistan itse tai tiedän, koska hupaisaa tarinaa on kuulteni kerrottu useammankin kerran.
Saunominen on tänä keväänä ollut isosti julkisuudessa, kun Ruotsin euroviisuedustaja, suomalainen Kaj, jätti Bara bada bastu -kappaleensa korvamadoksi koko kansalle.
Tuo ensimmäinen saunamuistoni syntyi silloisen kerrostalokotimme kellarikerroksessa sijainneessa saunassa. Perheellämme oli lauantai-iltaisin vakituinen saunavuoro ja saunominen oli tärkeä osa rutiinejamme.
”Meille lapsille oli iso hupi, kun pyysimme löylyssä istuvaa isää luettelemaan nimeltä kaikki yli 50 serkkuaan.”
Olen kasvanut neljän veljen kanssa, ja meno lapsuudenperheessäni oli usein äänekästä ja villiä. Mutta saunassa oltiin aika lailla rauhassa, muiden saunarauhaa kunnioittaen. Vaikka meillä ei saunassa meuhkattu, niin kyllä me lapset saunareissuilla kepposteltiin.
Yksi hupimme oli saippuoida pesuhuoneen penkkien pinta, ottaa kunnolla vauhtia ja liukua sitten saippuabaanaa mahdollisimman kovalla vauhdilla. Ja miten kutkuttavaa olikaan odottaa äidin ja isän tuloa saunan puolelta pukuhuoneeseen, kun olimme kääntäneet pukuhuoneen muovimatot väärin päin eli piikikkään puolen ylöspäin. Mielettömän hienoa, että he esittivät roolinsa yllätetyksi tulleista vanhemmista joka kerta niin antaumuksella.
Kun olin 10-vuotias, muutimme maalle. Siellä ulkorakennuksessa sijainneeseen ja puilla lämminneeseen saunaan mentiin pihan poikki. Tumma sauna oli tunnelmallinen ja isot lauteet nousivat korkealle katon rajaan.
Saunassa ei oltu hiljaisuudessa, vaan tarinoitiin kaikenlaista. Meille lapsille oli esimerkiksi iso hupi, kun pyysimme – varmasti aivan liian usein – löylyssä istuvaa isää luettelemaan nimeltä kaikki yli 50 serkkuaan. Ja oli meillä myös saunaan liittyvä tarina, joka peittosi tosi monen kaverin Meidän isä on parempi kuin teidän isä -tarinan. Meidän isä oli nimittäin syntynyt saunassa! Lasten välisissä mahtailukisoissa se oli melkein yhtä kovaa valuuttaa kuin meidän mummon suusta pois otettavat tekohampaat.
Nykyään saunon harvoin missään muualla kuin mökillä, jossa tarjolla ovat omaan mielenmaisemaani melko lailla täydelliset löylyt ja saunomispuitteet.
Saunaa on pidetty pyhänä paikkana ja hyvän saunareissun jälkeen tietää kyllä, miksi. Parhaimmillaan sauna ja löylyt hoitavat sekä ruumista että sielua ja maailmassa tuntuu huononakin päivänä olevan kaikki ainakin hetken aikaa sikses hyvin.
Solina Saarikoski
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien toimittaja