– Mielestäni Kyl mää sitä sanosi -kirjaan kerättiin jo kaikki Itäkylien murresanat, mutta kun vuosi oli kirjan julkaisusta kulunut, niin puuttuvia sanoja oli löytynyt jo satoja lisää, naurahtaa Katriina Kaitila-Karttunen ihmeissään.
Vuonna 2022 julkaistuun Kyl mää sitä sanosi -murre- ja kotiseutukirjaan Kaitila-Karttunen kokosi yhdessä toisen polven perinteenkerääjän Kauko Saarnion kanssa Laitilan itäisten kylien murteellisia sanontoja ja murresanoja. Nyt se on saanut jatko-osan, joka on nimeltään Sanosi jälles.
– Ja nyt tämän kirjan ollessa painossa on taas tullut uusia sanoja, Kaitila-Karttunen hämmästelee ja kertoo, että vihkosen loppuun on jätetty tyhjiä sivuja, joihin jokainen voi kirjoittaa ylös julkaisuista puuttuvia murresanoja.
NOIN 50-sivuinen jatko-osakin nojaa vahvasti Saarnion muistitietoon. Hän on vuonna 1943 Pahojoen kylässä syntynyt ja siellä koko ikänsä asunut. Keräily on tehty Pahojoen, Toman, Kaivolan, Katinhännän ja Liesjärven kylien sanastosta.
– Mukana on murresanojen lisäksi sanontoja, arkipäivän sattumuksia ja tarinoita 1940–1960-luvuilta. Sanontoihin ja tarinoihin liittyy aina paikallishistoriaa ja ne kuvaavat myös elämäntapoja.
Monet murresanat ovat hyvinkin paikallisia, ja esimerkiksi itäiseen Laitilan tuli vaikutteita Mynämäen suunnalta, Katriina Kaitila-Karttunen muistuttaa.
Häntä hämmästyttää, että osa Saarnion listaamista sanoista on hänelle täysin vieraita – vaikka hän varttui Saarnion lapsuusmaisemia melko lähellä Ytön kylässä.
”Sanoja lyhennetään lopusta ja keskeltäkin, Kusnin kyläkin on ollut alkujaan kuusia kasvava niemi.”
LAITILAN murretta Katriina Kaitila-Karttunen kuvailee yleisesti nopeaksi
– Sanoja lyhennetään lopusta ja keskeltäkin. Kusnin kyläkin on ollut alkujaan kuusia kasvava niemi, hän naurahtaa.
Ja yksi yleinen pitäjän piirre on, että d-kirjainta ei käytetä: niinpä laitilalainen menee Virilään ja Muraisille.
Laitilan murteen r-äänteen hän kuvailee kuitenkin olevan vähän pehmeämpi kuin esimerkiksi Turun murteessa.
– Se on vähän sellainen ree, ei niin kova.
Ja joissakin kylissä, kuten jo mainitussa Vidilässä, on d-kirjain korvattu puhekielessä jopa kr-äänteellä.
– Kun Vidilässä asunut isäntä kertoi ostaneensa diesel-traktorin, niin hän ei sanonut riisseli, vaan kriisseli.
”Laitilalainen menee Virilään ja Muraisille.”
KIRJAN mielenkiintoista antia ovat myös erilaiset tarinat ja sattumukset. Ja onpa mukana myös paikallisia vanhan kansan viisauksia vaikkapa vaivojen hoidosta – niiden toteuttamisessa kannattaa tosin pitää järki kädessä.
Vai miltä esimerkiksi seuraavanalainen neuvo kuulostaa? Jos kropassa on nivelvaivoja, niin perimätiedon mukaan mennään ainakin pää ja kädet hyvin suojattuina lähelle ampiaisen pesää. Sitten paljastetaan kolottava kropan kohta ja odotetaan ampiaisten tuloa.
– Ja kun pistos tai pistoksia on saatu, paetaan nopeasti. Kolotukset kuulemma katoavat. Tätä voi yrittää, jos rohkeus riittää, mutta ihan omalla vastuulla, Katriina Kaitila-Karttunen muistuttaa.
Sanosi jälles
- Pahojoen, Toman, Kaivolan, Katinhännän ja Liesjärven alueelta kerättyjä murresanoja, tarinoita ja sanontoja
- Jatko-osa vuonna 2022 julkaistulle Kyl mää sitä sanosi -murre- ja kotiseutukirjalle
- Toimittanut Katriina Kaitila-Karttunen
- Lähteinä käytetty Kauko Saarnion muistitietoa sekä muun muassa Katriina Kaitila-Karttusen ja Hannu Karttusen Kiakauksi, kököi ja kurklavoi -teosta ja Martti Haavion Suomen kansan vertauksia.
- Julkaisija Ytönkorven kulttuuriseura