Kevätaurinko soi suopeasti säteitään Pyhärannan kirkon edustalla olevalle laiturille ja lämmitti jo kasvoilla, vaikka ilma olikin maanantaina vielä verrattain vilpoinen. Auringonsäteitä heijastelevan meren aallot liplattelivat laituriin. Rohdaisten koulun oppilaat olivat saapuneet rantaan tutkimaan Mannerveden tilaa ja meressä asuvia pohjaeläimiä.
Laiturilla oppilailla oli mahdollisuus ottaa vesinäytteitä, mitata veden syvyyttä sekä näkösyvyyttä ja mitata veden lämpötilaa. Vesinäytteestä he tutkivat muun muassa veden sameutta. Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen projektipäällikkö Pasi Salmi opasti oppilaita näytteiden otossa ja mittauksissa. Jokainen sai vuorollaan tehdä kaikki toimenpiteet.
– Paina tämä lukema mieleesi, Salmi kehotti jokaista vuorollaan.
Lopuksi jokainen ryhmän jäsen kertoi oman lukemansa ja niistä keskiarvo merkittiin ryhmän mittaustulokseksi.
Salmen mukaan vesi on tähän aikaan vuodesta tavallisesti hyvin kirkasta. Ravinteita tai kiintoaineita ei ole vielä ehtinyt sekoittua veteen.
– Ja jokainen vuosi on vähän erilainen, Salmi lisäsi.
Hieman edempänä rannasta toinen ryhmä yritti haavin kanssa pyydystää pohjaeläimiä tutkittavaksi. Tämän ryhmän saalis näytti alkuun jäävän laihaksi, mutta Kaisla Laurila sai lopulta pyydystettyä jonkin madon. Hän siirsi sen saavista vatiin ja seurasi innokkaasti madon vilkkaita liikkeitä vadin pohjalla.
Näin sai tämäkin ryhmä jotain tutkittavaa seuraavalla pisteellä, jossa Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksessä harjoitteluaan suorittava Elli Sääskilahti esitteli oppilaille pohjaeläimiä ja opasti lapsia tutkimaan niitä luupin avulla.
Ennen heitä pisteellä ehtivät kuitenkin poiketa Emma Patronen, Verna Tähkänen, Hugo Maisila ja C erine Pohjoisaho opettajansa Konsta Rintalan kanssa. Rintalalla oli mukanaan otus, jonka ryhmä oli onnistunut nappaamaan. Liukasliikkeistä ja läpikuultavaa pohjaeläintä ei kuitenkaan tahtonut löytyä tutkittavaksi. Onneksi ryhmä oli saanut kiinni myös madon, jota saattoi tutkia luupin avulla.
– Näetkö kun se liikkui, kysyi Hugo Cerineltä, joka tutki petrimaljalla olevaa otusta.
Emma, Verna, Hugo ja Cerine olivat kaikki yhtä mieltä siitä, että juuri tämä piste oli kaikkein kiinnostavin.
– Parasta oli se, kun katsottiin niitä eläimiä. Ne näyttivät oudoilta, Serine kertoi.
Hugo pohti, että osa pohjaeläimistä näytti kuvissa aika ällöttäviltä.
– Mutta osa ei ollut, hän lisäsi.
Rohdaisten koulun koulunjohtaja Tytti Kaskisen mukaan oppilaat tykkäsivät päivän ohjelmasta.
– Oli kiva päästä ulos luokkahuoneesta, luontoon, oppimaan ja kokeilemaan ja tekemään itse. Tekemällä oppii, Kaskinen kertoi.
Neljännellä pisteellä Minna Kivimäki Puhdas Mannervesi ry:stä näytti, miten vedestä mitataan ph-arvo. Kun yksi ryhmistä kävi noutamassa vesi näytteen, eräs oppilas toi Kivimäelle nippusiteen ja kertoi löytäneensä sen vedestä. Kivimäki otti roskan talteen ja kiitteli siitä, että se oli tuotu pois vedestä.
Kun ph-arvo oli mitattu ja veden kirkkautta tutkittu, Kivimäki kysyi oppilailta, mikä on tärkein yksittäinen teko, jolla nämä voisivat parantaa Itämeren tilaa.
– Ei saa roskata, oppilaat tiesivät.
– Aivan. Kaikki roskat aina roskikseen. Ne, mitä jaksatte kantaa luontoon niin kuljetatte aina myös pois. Roskat voivat sotkeentua esimerkiksi vesilintujen jalkoihin tai kulkeutua kalan vatsaan, Kivimäki ohjeisti.
Vesipäivä on toteutettu yhteistyössä Puhdas Mannervesi ry:n ja Lounais-Suomen Vesiensuojeluyhdistyksen kanssa. Rohdaisten koulun oppilaille tapahtuma järjestettiin nyt toisen kerran. Ajatus on yksinkertainen:
– Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Haluamme yhdistyksessä jakaa tietoisuutta vesien suojelun tärkeydestä. Tiedottamista täytyy tehdä vauvasta vaariin, Kivimäki kertoi.
Kivimäki lisää, että lapset ovat niitä, jotka nyt kärsivät eniten esimerkiksi sinilevien lisääntymisestä.
– Toivomme, että saisimme vedet tulevaisuudessa parempaan kuntoon ja kaikki voisivat nauttia puhtaista vesistä.
Vesien suojelu on pitkäjänteistä työtä. Esimerkiksi Itämeren suojelu on aloitettu jo 1980–1990-luvuilla ja työ jatkuu edelleen. Tuloksia tulee, mutta ne eivät tule hetkessä.
– Tulokset nyt tehtävistä toimista näkyvät vasta parinkymmenen vuoden päästä.
