1990-luvulla lapsia ei niin usein tarvinnut käskeä pois puhelimelta kuin nykyisin. Näppäimin varusteltu lankapuhelimemme sai olla melko rauhassa omalla pienellä pöydällään eteisessä. Ainakin teinivuosiini asti, jolloin sen johto luikerteli omaan huoneeseeni ja meidän numeromme saattoi helposti tuutata tunninkin verran varattua.
Sen sijaan, että vanhemmat olisivat kehottaneet minua laittamaan pois puhelimeni, he saattoivat käskeä panemaan kirja sivuun ja tekemään eri asioita. Arvostan tiettyä ironiaa siinä, että omat lapseni tuntuvat tarvitsevan vähän kannustusta tarttuakseen kirjaan eikä toisinpäin.
Toisaalta ei heitä voi tästä syyttää. Ihan varmasti heidän äitinsä olisi myös roikkunut puhelimellaan, jos se olisi tarjonnut enemmän viihdykettä kuin se tarjosi. Lisäksi kotoa ei tahdo löytyä lukevia aikuisiakaan. Sen sijaan he näkevät äidin, joka valtavat vastamelukuulokkeet päässään tekee kotiaskareita tai lähtee käymään kävelemässä.
Kirjat eivät siis olekaan kadonneet vaan ne ovat muuttuneet sovellukseksi, joka tarjoaa minulle valmiiksi luettuja kirjoja. Olen oppinut tunnistamaan hyviä lukijoita äänestä, vaikka en välttämättä muistaisi heidän nimiään kysyttäessä. Olen kahlannut läpi isoja kirjasarjoja, ja kuunnellut samoilla kuulokkeilla käsittämättömiä hattaran ohuita hömppäkirjoja ja esimerkiksi Anthony Beevorin Toinen maailmansota -kirjat, joka koostui kahdesta reilusti yli 50 tuntisesta opuksesta.
En ole kovin valikoiva kirjallisuuslajien suhteen aivan niin kuin en ollut lapsenakaan. Yksi kirjallisuuslaji on kuitenkin jäänyt aina laajan kiinnostuksenalueeni ulkopuolelle, ja se on kauhukirjallisuus. Kun ihmisellä on niin äärimmilleen virittäytynyt mielikuvitus kuin minulla, ei ole mielekästä ruokkia sitä kauhulla. Yöunet kun ovat paikoin muutenkin kortilla.
Tänä kesänä päätin, että luen lomalla pitkästä aikaa ihan oikean kirjan. Sellaisen, jonka voi ottaa mökin sänkyyn mukaan, ja jota voisi lukea vaikka laiturilla elleivät hyttyset hyökkäisi silloin kimppuun.
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien toimittaja, joka on jo lapsesta asti elänyt kirjallisuudesta mutta joka ei viime vuosina ole kirjaan tarttunut.