Odessa Laivoranta
Olin puhelimella ja päädyin sattumalta MLL:n sivuille. Siellä katseeni kiinnitti teksti: “Tutkimusten mukaan jopa 25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä.” Se on sama asia, kuin joka neljäs nuori.
Nykyään kuulen monissa uutisissa ja tutkimuksissa siitä, kuinka nuoret voivat huonommin kuin ennen. Usein alan silloin pohtimaan: mitkä asiat ovat johtaneet siihen ja miten ongelmien kasvun saisi käännettyä laskuksi?
Nuorten mielten huonovointisuudelle ja ongelmien kasvulle on annettu monia perusteluja: älypuhelimet, some, päihteet, murrosikä ja riittämätön huolenpito. Minusta syitä on lähes yhtä monta kuin huonosti voivia nuoria.
Joidenkin asioiden yhteisvaikutuskin on voinut johtaa mielenterveyden heikkenemiseen. On totta, että esimerkiksi älypuhelimet voivat aiheuttaa epävarmuutta, keskittymisvaikeuksia ja niin edelleen. Mutta voiko pelkkä puhelin ja netti tosiaan olla näin ison ongelman taustalla?
Osa ihmisistä perustelee nuorten huonovointisuutta sillä, että se kuuluu teini-ikään. Minusta kuitenkaan ei ole näin. On totta, että nuoruudessa aivojen otsalohkot eivät ole kehittyneet vielä kunnolla ja tunteet saattavat mennä järjen edelle. Murrosikä on kuitenkin ollut olemassa jo kauan, suurta määrää huonovointisia nuoria ei. Nuorten ahdistuneisuutta ei siis voi selittää pelkän murrosiän avulla.
Jotkut syyttävät mielenterveysongelmista päihteitä. Mielestäni päihteet eivät ole suurin ongelma, vaikka nekin ovat ongelma, vaan syyt päihteiden käytön takana. Joku voi hakea masennuksen keskellä iloa alkoholista. Vanhempien käytös ja esimerkki on voinut ajaa nuoren tupakoimaan. Ryhmäpaine ja siitä johtuva ahdistus saattaa saada nuoren kokeilemaan mitä vaan. Esimerkkejä voisi keksiä kymmeniä.
Miten asian sitten voisi ratkaista? Mielestäni ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. Tarvitaan toimia monelta eri taholta.
Nuoriin kannattaa panostaa monestakin eri syystä. Nuoret ovat tulevaisuus, nuorilla on hyviä ideoita, hyvinvointi kuuluu kaikille.
Miksi hallitus leikkaa nuoriin liittyvistä tuista, jolloin nuorten huonovointisuus lisääntyy entisestään? Miksi suurentaa luokkakokoja, jos se selkeästi lisää levottomuutta? Näiden asioiden seuraukset, kuten hoitokustannukset tulevat maksamaan enemmän kuin leikkauksilla tehty säästö. Ehkäisevää toimintaa tarvitaan myös yksilötasolla. Normaalia kehitystä tukevat esimerkiksi välittävät ja vastuulliset huoltajat.
Aina ei näe päältä päin, jos nuorella on mielenterveysongelmia. Masentunutkin voi näyttää iloiselta, syömishäiriöstä kärsivä ei välttämättä ole langanlaiha, skitsofreenikko saattaa pitää harhaluulonsa ja aistiharhansa omana tietonaan.
Haluaisin, että keskustelu omasta voinnista olisi avoimempaa ja sallivampaa nuorten, mutta myös aikuisten keskuudessa. Heidän kannattaa näyttää hyvää esimerkkiä tuleville sukupolville. Omasta voinnista rehellisesti kertominen pitäisi olla normaali asia!
Kirjoittaja on Laitilan nuorisovaltuuston jäsen.