Virve Aho
Juhannus, yöttömän yön juhla. Juhla, jota odotamme joka vuosi yhtä malttamattomasti.
Juhannuksen merkitys on muuttunut, mutta edelleen juhannukseen kuuluvat sauna, koivu, vihta, luonnonkukat ja juhannuskokko. Juhannustansseilla on myös pitkät perinteet.
Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan. Juhannusta on vietetty jo kauan ennen kristinuskon saapumista maahamme.
Alun perin juhannus on ollut muinaisuskontoon liittyvä juhla ja se tunnetaan myös sään, Ukko ylijumalan juhlana. Juhannukseen on liittynyt paljon erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni. Taikoja on tehty juoksentelemalla alasti, milloin niityillä, milloin saunan ympäri, kurkistamalla lähteeseen tai keräämällä niityn kukkia ja laittamalla ne tyynyn alle.
Meluaminen ja juopottelu ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi sadosta tuli. Pahoja henkiä on karkotettu myös polttamalla juhannuskokkoja.
Ovatko kaikki nämä taiat ja perinteet unohtuneet? Yksinelävien määrä on maassamme noussut ja syntyvyys on alhaisempi kuin koskaan. Maailma on täynnä pahuutta.
Toivotaan juhannuksesta lämmintä, mutta samalla riittävän viileää ja tuuletonta, jotta kokkoja voidaan polttaa ja pahuudet saadaan karkotettua. Toivotaan sometonta juhannusta, jotta jokainen kumppania kaipaava uskaltautuu tekemään juhannustaikoja ja juoksentelemaan niityillä ilman rihman kiertämää. Mikäli rohkeus ei tähän riitä, niin äkkiäkös sitä kunnon juhannustanssit saadaan aikaiseksi, vaikka torin kulmille.
Juopottelun varaan ei juhannusta kannata rakentaa, sillä edelliset vuodet ovat osoittaneet, ettei se sato ole juopottelusta parantunut.
Kirjoittaja on kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja (kok.)