Solina Saarikoski
Laitilan Sanomien kesätoimittaja Sanni Artiola, 30, aloitti pestinsä viime perjantaina ilman pehmeää laskua: aamupäivällä laitettiin tietokoneen ohjelmat ja puhelin työkuntoon sekä tehtiin hänestä tätä juttua varten haastattelu, iltapäivällä hänen kalenterissaan olikin sitten jo kaksi omaa haastattelua.
Työntekoon Artiola on toki tottunutkin, sillä viime vuosina hän on samaan aikaan toiminut Laitilan Sanomien ja Uudenkaupungin Sanomien avustajana, työskennellyt vakituisessa työsuhteessa Segerillä sekä opiskellut journalismia Turun ammattikorkeakoulussa.
– Vapaa-aikaa ei juuri ole ollut, mutta jos sitä on ollut, se on kulunut tallilla hevoseni seurassa, hän naurahtaa ja täsmentää, että hänen osin omistamallaan hevosella on useampia omistajia ja hoitajia.
Vehmaalla asuva Sanni on kotoisin Uudestakaupungista ja Vakka-Suomen alue kokonaisuudessaan on hänelle hyvin tuttua.
Kesätyötä toimituksessa hän odottaa innolla.
– Avustajana olen tehnyt jo monenlaisia juttuja, mutta on hienoa, että toimittajan arki tulee nyt uudella tavalla tutuksi. Toivon saavani kesätyössä paljon kokemuksia! Odotan ihmisten tapaamisia, monenlaisia juttuja ja työhön liittyvän itsevarmuuden vahvistumista, hän luettelee.
Syksyllä alkaa medianomiopintojen kolmas vuosi, mutta muuten tulevat kuviot ovat vielä auki.
– Tein ison ratkaisun ja irtisanouduin tehdastyöstä, jota olin tehnyt yhdeksän vuotta. Se oli iso päätös, mutta jos haluan tehdä työtä, jota varten myös opiskelen vuosien ajan, niin vanhasta oli pakko uskaltaa päästää irti, hän kuvailee.
Toimittajaopintoihin Sanni Artiola on kiepsahtanut muutaman muun koulutuksen kautta.
– Ensin valmistuin Novidasta ajoneuvoasentajaksi vuonna 2013 ja sitten suoritin oppisopimuskoulutuksella hevostalouden perustutkinnon. Segerille menin töihin väliaikaisesti, mutta tehtaassa vierähtikin yhdeksän vuotta.
Kirjoittaminen oli hänelle jo kouluaikoina mieluista, ja muutama vuosi sitten unelma kirjoittamisen ympärille rakentuvasta ammatista vahvistui entisestään.
– Luin isäni kuoleman jälkeen hänen armeija-aikaisia päiväkirjojaan. Isän kirjoitukset ja piirustukset tekivät vaikutuksen, ja koin vahvasti, että isän tavoin olen itsekin luova ihminen.
Avustajana Sanni aloitti kirjoitettuaan ensin yhden kolumnin ja lähetettyään sen tarjolle lehteen.
– Sain rohkaisevan viestin ja kysymyksen, että haluaisinko myös lehden avustajaksi.
Nyt kun kokemusta avustajana on kertynyt useamman vuoden ajalta, niin mikä toimittajan työssä on ollut erityisen mieluista?
– Kaikkein eniten olen tykännyt kirjoittaa kolumneja ja henkilöjuttuja sekä sellaisia juttuja, joissa jotakin asiaa tai vaikka harrastusta esitellään haastatellun henkilön kautta, hän kertoo.
Ilokseni voin kokemuksen syvällä rintaäänellä luvata: kaikkea sitä ja paljon muuta mielenkiintoista on luvassa tulevina kuukausina.
