Pirjo Koski
Päätin lähteä yöretkelle pitkästä aikaa. Paikaksi valikoitui Siperia. Matkan varrella aivan loppumetreillä metsäautotiellä oli vastassa yllätys: täydessä kuormassa oleva tukkirekka.
Tie on kapea ja ainut vaihtoehto matkan jatkumiselle oli, että jompi kumpi peruuttaisi, ja meikäläisen peruutukset ovat välillä mitä ovat. Tiedättekö, miten saa ison tukkirekan peruuttamaan? Pyytämällä rivien välistä kuskilta tyyliin ”lyön muuten vetoa, että sinä peruutat meistä kahdesta paremmin” ja väläyttämällä leveän ja toiverikkaan hymyn kasvoille. Taisi siinä silmäripsetkin räpsyä.
Ennen peruuttelua vaihdoimme kuulumiset kuskin kanssa, mitäs me yötyöläiset. Jutellessa selvisi, että tie on upottavassa kunnossa. Rekkakuski tuumasi, että jos nyt niin huonosti sattuu, että jäät nelivedosta huolimatta jumiin, niin ei hätää, hänellä on hinausköysi ja ylös pääsee viimeistään puoli kahdelta, kun seuraavaa kuormaa tullaan tekemään.
Tie olikin vetelä, mutta kuskin antamien ajo-ohjeiden (aina kaksi rengasta pitävälle puolelle ja älä höllää kaasua) kanssa pääsin perille pahemmin uppoamatta. Kameralaukku selkään ja kesäyön seikkailu sai virallisesti alkaa.
Suunnistin tutuille kallioille ja sisäinen lapseni kiljui ääneen silkasta ilosta. Huomasin idän puolella harsomaisia pilviä. Lopulta myös pohjoisen puolella näkyi kaksi hohtavaa vyötä.
Valaisevat yöpilvet eli vypit ovat parhaimmillaan luonnon tarjoama spektaakkeli, joiden valo voi kirkkaimmillaan luoda jopa varjoja. Vypit esiintyvät 80–100 kilometrin korkeudessa eli samalla korkeudella kuin revontulidyynit. Ne näkyvät vain kesäisin, jolloin aurinko on 4-16° horisontin alapuolella.
Aurinko saa nämä pienistä jääkiteistä koostuvat pilvet hohtamaan. Vyppien jääkiteet ovat muodostuneet muun muassa meteorien ohituksista ilmakehään jääneestä pölystä, tulivuorien purkauksista tai rakettien laukaisuista jääneistä hiukkasista eli ne koostuvat erilaisista epäpuhtauksista – joita on siis ollut aina eli vypit eivät ole pelkästään nykypäivän tuotoksia.Vypit ovat jänniä, sillä niiden esiintymistä ei pystytä ennustamaan. Ne tulevat ja menevät kesäöisin ihan omalla painollaan.
En odottanut, että vyppinäytelmä voisi pärähtää kesäkuun alussa moisiin mittoihin. Lopulta vypit peittivät lähes koko taivaan. Yön aikana yöpilvimuotoja monia, pitkiä vöitä, aaltoja ja harsoa silmänkantamattomiin.
Sarvipöllön ja kehrääjän äänet leikkasivat väliin yötä, ja ketun haukahtelu kuului kauempaa. Ilma oli kevyt ja raikas hengittää, taivas sees ja mieli keveä. Sain tehdä yön sitä, mitä rakastan.
Kirjoittaja on laitilalainen ilmiökuvaaja.