Puuskainen tuuli nostattaa laineita Vahantaan ja Vaimaron suunnilla sijaitsevalla Hilttiöjärvellä. Rannassa laitilalainen, pitkän linjan lintuharrastaja Juha Kylänpää nostaa kiikarit silmilleen ja tähyilee lähirantoja.
Hän on laskenut Hilttiöjärven linnuston vuonna 1985 ja vuonna 2018 osana Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen Varsinais-Suomen järvilinnuston kartoitusta. Nyt lintuja ei näy, sillä kovalla tuulella ne pysyttelevät suojassa.
Vuonna 1985 Kylänpää kiersi järven rannat ja saaret soutuveneellä ja toisella kertaa kanootilla.
– Hilttiöjärvi on pysynyt aika hyvin ennallaan. Tänne ei ole mökkejä tullut, eikä järvi ole paljoa rehevöitynyt, Kylänpää summaa 30 vuoden kehitystä.
Yhtä hyvänä tilanne ei ole pysynyt kaikilla Laitilan ja koko Varsinais-Suomen järvillä, Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen tilastot kertovat.
– Isommat linnut ovat runsastuneet, mutta pienet linnut ovat vähentyneet, Kylänpää sanoo.
30 vuodessa lajeja on hävinnyt enemmän kuin niitä on tullut lisää.
Hilttiöjärven rannoilta vuonna 2018 Kylänpää näki kuikan, härkälintuja, sinisorsia, tavin, haapanan, telkkiä, laulujoutsenen, rantasipiä, kalatiiroja ja västäräkkejä. Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen verkkosivuilta löytyvään tilastoon on lisätty myös Asko Suorannan samoihin aikoihin tehtyyn kuulohavainto kaulushaikarasta läheiseltä Vahevedeltä.
Laulujoutsen on yksi lintulaji, joka on viime vuosikymmenten aikana runsastunut. Laulujoutsenen suojelua voidaan pitää menestystarinana, sillä 1900-luvulla vainottu lintu on nykyään arvostettu Suomen kansallislintu. Kalalokki on myös yleistynyt. Kalalokkeja havaittiin 1980-luvun laskennoissa Laitilasta kolme paria, kun 2000-luvun laskelmissa niitä on 50.
Yksi järviluonnon rehevöitymisestä kärsinyt lintu on punasotka.
– Kanta on vähentynyt kolmasosaan, Kylänpää kertoo.
Punasotkan elinympäristöt ovat vähentyneet, sillä lintu tarvitsee sekä suojaisaa kosteikkoa, mutta myös avovettä. Vuonna 1985 Hilttiöljärvellä havaittiin yksi punasotka, mutta ei enää 2018.
Punasotka on kärsinyt rehevöitymisestä. Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen mukaan myös iso ryhmä varpuslintulajeja kuten kiuru, pensastasku, niittykirvinen ja keltavästäräkki on vähentynyt tai jopa hävinnyt järvenrantaniittyjen umpeenkasvun takia.
– Pehtjärvi ja Kaarnijärvi ovat Laitilasta esimerkkejä järvistä, jotka kasvavat pahasti umpeen, Juha Kylänpää sanoo.
Juha Kylänpää kuvaa Hilttiöjärveä puolireheväksi järveksi. Laitilan järvet ovat yhä rehevämpiä, kun ennen paikkakunnalta löytyi myös karuja järviä. Näistä esimerkkeinä voi nostaa Särkijärven, Lukujärven ja Kaarnijärven.
Juha Kylänpää on huolissaan monimuotoisuuden heikentymisestä, sillä luonnossa asiat kytkeytyvät toisiinsa jopa tavoilla, joita emme tunne.
– Ei ihminen ole irrallinen saareke luonnosta eli siitä, missä olemme, mitä syömme, millaista ilmaa hengitämme.
Hän muistuttaa, että mitä moninaisempi alue on, sitä vahvempi se on eri häiriötekijöitä vastaan.
Kylänpään nimi putkahtaa usein esiin Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen tilastoista. Mikä saa miehen määrätietoisesti havainnoimaan lintuja?
– Se on tiedon saaminen. Jos Lintutieteellinen Yhdistys ei olisi koonnut tietoa järvilinnuista 1980-luvulla, olisi järvilintujen muutosta mahdotonta nykyään selvittää.
Juha Kylänpään mukaan innokkaiden lintuharrastajien ansiosta Suomen linnuston tunteminen on maailman kärkeä. Suomalaisten lintuharrastajien ikähaarukka painottuu varttuneempiin miehiin, mutta Kylänpään mukaan uusi ilmiö on, että keski-ikäiset naiset ovat innostuneet bongauksesta.
