Jo vuosi sitten Laitilassa pyöri huhu, että yrittäjä Anne Ketoniemi on lopettamassa Lounaskahvila Wilhelmiina & Waltterin. Huhu oli ennenaikainen, sillä vasta tämän viikon maanantaina Ketoniemi pakkasi viimeisetkin kattilat ja paistinpannut, ja sulki oven takanaan.
– Onhan tämä jännä tilanne. Lähden lomalle, eikä tarvitse tulla takaisin.
Ketoniemi on suunnitellut eläkkeelle jäämistä jo pitempään, kun puolisokin on eläkkeellä. Viimein hän päätti jättää avaimet kiinteistönomistajalle, ja antaa aikaa elämässä muulle.
– Se tässä tulee eteen, että pitää ruveta laittamaan ruokaa kotona, hän naurahtaa.
Onneksi puoliso ei kuulemma ole nirso, ja kotona voidaan lämmitellä eilistäkin ruokaa. Ketoniemi haluaa jatkossa viettää aikaa enemmän puutarhassa kuin keittiössä.
Ketoniemellä on pitkä ura ravintola-alalla. Hän työskenteli 15 vuotta autotehtaan henkilöstöravintolassa. Yrittäjäksi hän ryhtyi vuonna 1999 Esson baarissa.
– Vuonna 2005 avasin lounaskahvilan Laserkeskuksen tiloissa. Mukana tuli koko porukka Esson baarista.
Parhaimmillaan Ketoniemi pyöritti kahta paikkaa: lounasravintolaa Turuntien varressa sekä toista Kalannissa. Työntekijöitä oli yhteensä yhdeksän.
– Pari vuotta pidin sitä Kalannin lounasravintolaa, mutta sitten alkoi tuntua siltä, että olen aina väärässä paikassa.
Niin hän luopui Kalannin paikasta.
Lounaskahvila Wilhelmiina & Waltteri on toiminut kuin usean työpaikan henkilöstöravintolana. Ruokailijoita on tullut Laserkeskuksen lisäksi viereisestä Winnovan oppilaitoksesta sekä Samppanummelta monesta yrityksestä.
Vuosien mittaan ruokalistoja on muutettu ruokailijoitten toiveitten mukaan.
– Kasvisten kulutus on lisääntynyt selvästi, mutta kyllä työmiehet vielä makkaransa tarvitsevat, Ketoniemi kuvailee muutosta.
Hernekeittopäivä on sen luokan klassikko, että siihen mikään trendi ei ole vaikuttanut.
– Kerran tein sen virheen, että siirsin hernekeittopäivän laskiaistiistaille. Kuulin siitä vielä vuosia jälkikäteen. Sen jälkeen torstaisin on ollut aina tarjolla hernekeittoa ja pannukakkua.
Korona-aika oli lounasravintolayrittäjälle haastava, mutta Ketoniemi keksi, miten siitä selvitään.
– Kun meillä on myös catering-toimintaa, niin meillähän on pakkauskone. Kun asiakkaat eivät saaneet tulla meidän tiloihin syömään, niin kuljetimme ruoka-annokset työpaikoille.
Ketoniemi on aina pitänyt huolen siitä, että hän pääsee lomalle, vaikka yrittäjä onkin. Yrityksen asioista ei silti koskaan pääse täysin irti.
– Jos joku sairastui, niin minunhan se piti sitten loma keskeyttää.
Nyt tätä murhetta ei enää ole.
– Tätä päivää olen odottanut.
Loman Ketoniemi aloittaa samoin kuin joka vuosi.
– Lähdemme miehen kanssa pohjoiseen. Mies harrastaa Jokamiehenluokkaa, ja hänellä on Poikkinainti-ajot Pellossa.
Ketoniemi ei itse aja, mutta on joillakin kisamatkoilla miehen matkaseurana. Yhden kerran hän kokeili itsekin jokkista jäsenten välisissä kilpailuissa.
– Mutta mulla on itsesuojeluvaisto, ja se loppui siihen yhteen kisaan, hän nauraa.
Ketoniemestä on mukavampaa puuhailla puutarhassa. Hän nimittää itseään ”kärhöhörhöksi”, sillä hänen puutarhassaan kasvaa yli 200 eri kärhölajiketta, ja paljon muutakin kukkaa.
– Hurahdin kärhöihin ihan sattumalta. Asumme Kalannin Hallussa keskellä metsää. Ajattelin, että ei siellä mikään kasva. Tökkäsin sitten kärhöjä multaan ja ne yllättivät. Kärhöt viihtyvät hyvin meidän puutarhassa.
Nyt Ketoniemi ylläpitää Kärhö-ryhmää Facebookissa.
– Kun en tuntenut ketään kärhöharrastajaa, päätin perustaa kärhöille oman ryhmän, ja nyt siellä on jo yli 7200 jäsentä, hän kertoo.
Kärhöpuutarha taitaa jatkossa vain kasvaa, kun niille on yhä enemmän aikaa.
Viime tammikuussa Anne Ketoniemi aloitti savityöt Vakka-opistossa. Nyt puutarhaan on ilmestynyt hänen tekemiään keramiikkalintuja ja -kukkia.
– Teen kaikenlaisia höpsötyksiä, kun kuppeja ja purnukoita on jo ihan riittävästi.
Matkustelu ei kuulu Ketoniemen suunnitelmiin, paitsi kotimaassa.
– Nuorena matkustelin niin paljon ulkomailla, että se ei enää yhtään houkuta. Siskoni on asunut Yhdysvalloissa, Saksassa ja Hollannissa, niin tuli hänen luonaan käytyä paljon. Etelässä on nyt niin kuumaakin, ettei se houkuta yhtään.
– Kotimaassa on hyvä olla.
