Uuteenkaupunkiin saapui sotavuosina useita suruviestejä rintamalta. Poikkeuksellisen paljon niitä kertyi Sepänkadulle, yhteensä 16 suruviestiä.
– Välirauhan aikana olin harjoittelijana Sepänkadun varrella sijainneessa pienessä Vakka-Suomen kirjapainossa. Sen työntekijöistä kuoli sodassa miltei puolet, Erkki Lahtinen muistelee Uudenkaupungin Sanomissa 14.5.2005.
Nyt tämä sama artikkeli on julkaistu postuumisti Vakka-Suomen Sotaorvot ry:n juhlalehdessä. Juhlalehteen, tai ”kirjaseen”, on koottu kaikkiaan 30 tarinaa pariltakymmeneltä kirjoittajalta.
– Jos me emme kerro näitä tarinoita nyt, ne jäävät kertomatta, juhlalehden päätoimittaja Pirjo Koskenrouta toteaa.
86-sivuisessa teoksessa on tuttuja nimiä kirjoittajina. Kauno Pietilä kertoo, miten he näkivät isoisänsä kanssa kotipihalta Vahteruksesta Uudenkaupungin pommituksen, ja kuinka jatkosodan aikana Kalannin meijerillä leivottiin vanikoita kuljetettavaksi rintamalle.
Matti Jalava kertoo vaietusta suuronnettomuudesta rautatiellä talvisodan aikaan. Se synnytti monta sotaorpoa.
– Kovat tilanteet ja taistelut tietävät aina sotaorpoja, Koskenrouta muistuttaa.
Vakka-Suomen Sotaorvot ry:ssä jäseniä on 120. Osa heistä on itse sotaorpoja ja osa sotaorvon lapsia.
– Muita kaatuneitten omaisiahan ei enää ole. Sotaorpojen keski-ikä on nyt lähes 86 vuotta.
Koskenrouta on haastatellut juhlalehteä varten laitilalaista 101-vuotiasta viestintälotta Kyllikki Nikulaa, joka muisteli työtään Mikkelin päämajan viestikeskuksessa.
Pirkko Arstila kuvailee juhlalehdessä, miltä pommisuoja haisi ja sitä turvallisuuden tunnettu, kun hänet lapsena evakuoitiin Helsingistä isoäidin luokse Uuteenkaupunkiin Hiulle.
Helena Vartiainen kertoo perheensä evakkotarinan, ja kuvaa hyvin, miten nopeasti oli lähdettävä: ”Yhtäkkiä tuvan ovesta astui suojeluskuntapukuinen mies, joka sanoi tiukasti: Nyt on lähdettävä. Ottakaa mukaanne sen, minkä jaksatte kantaa. Tykkien jyly kuului jo.”
Tuvassa oli äiti leipomassa ja seitsemän lasta, nuorimmainen vasta yhdeksän kuukauden.
Historian opettaja Jaana Kuvaja kertoo juhlalehdessä, miten jatkosodassa Törnin joukoissa taisteli myös useita kalantilaisia miehiä.
Juhlalehti sisältää sotahistoriaa, mutta myös ajankohtaista asiaa Kaatuneiden Omaisten Liiton toiminnasta.
– Lehden sävy ei ole silti synkeä, vaan pikemminkin lempeä, Koskenrouta kuvailee.
Yhdistys kokosi kirjoituksia ja kuvia kansien väliin vuoden ajan. Hallitus kokoontui useasti miettimään, miten tarinat ja kuvat julkaistaan.
Kuvien kokoamisessa yhdistys sai apua Uudenkaupungin museon johtajalta Mari Jalavalta.
Juhlalehti on julkaistu Kaatuneitten Omaisten liiton 80-vuotisjuhlavuoden merkeissä. Liitto on perustettu heti sotien jälkeen. Sen jäseninä ovat olleet kaatuneitten vanhemmat ja lesket. Kun sotaorvot perustivat omia yhdistyksiään, ne liittyivät Kaatuneitten Omaisten liittoon.
Vakka-Suomen Sotaorvot ry täyttää ensi vuonna 25 vuotta. Yhdistys jakaa perinnetyönä lehden Uudenkaupungin, Laitilan ja Mynämäen lukioiden 2. luokkalaisille.
Lehden tekotiimiin ovat kuuluneet Koskenroudan lisäksi Sampo Lipponen, Kauno Pietilä, Sirkka Ahtonen, Anita Fredriksson, Tuula Hallman, Margit Laaksonen, Eero Luoma ja Heimo Vähämiko.
Lehteä myydään Foto-Mikassa, Kenkäkauppa Alinassa, Kalannin Tilipalvelussa sekä Kukka ja Lahja Jonnahannassa, Laitilassa.
