Jukka Vehmas
Laitilan Sanomien palstoilla käydyillä keskusteluilla oli varsinkin 1980-luvun lopulla tärkeä merkitys paikkakunnan oman ilmeen säilyttämisessä. Laitilassa, niin kuin muuallakin, elettiin ennen 1990-luvun alun lamavuosia ylikuumentunutta rakennuskautta – täällä ankaraa kisaa kävivät tasavahvat Laitilan Osuuspankki ja Laitilan Säästöpankki. Ilman Laitilan Sanomien suomaa palstatilaa rakennetun ympäristömme nykytila voisi olla nykyistä paljon huonompi.
Rakennussuojelun käsite tuli lainsäädäntöön 1980-luvun puolivälissä. 1960-luvulta lähtien oli raivonnut ns. Turun tauti; vähältä piti myös, ettei Rauman idyllinen puutalokeskusta jäänyt jyrän alle. Selvisipä Uusikaupunkikin melko pienin vaurioin.
Työssäni Laitilan kulttuurisihteerinä halusin edistää vanhojen rakennusten säilyttämistä ja tarvittaessa uusiokäyttöä. Itsekin ihmettelen, kuinka rohkeita kannanottoja uskalsin tuoda julki paikallislehdessä – en kadu yhtään.
Kamppailu vanhan rakennuskulttuurin puolesta huipentui omalla kohdallani Poukan taloon, jolle sen omistaja, Laitilan kaupunki, oli jopa hakemassa purkulupaa. Kirkonkylän vanhimman puurakennuksen säilyttämistä ja kunnostamista ei ole kukaan myöhemmin kyseenalaistanut.
Kaupungin johdon suosiossa en 1990-luvun alkuvuosina todellakaan ollut. Rakennussuojelun käsite ei sopinut vakiintuneeseen toimintatapaan, jossa kaavoituksen lähtökohta saattoi olla ”tyhjä alue”, jossa olemassa olevia rakennuksia, kirkkoa lukuun ottamatta, ei tarvinnut huomioida. Kunnanisät eivät kyenneet ymmärtämään suurta muutosta ajattelutavassa.
Kuinka tärkeää onkaan paikallinen journalismi! Se, että lehden toimitus kertoo päätettävistä asioista ja niiden taustoista, ennen kuin nuija on kopahtanut. Kuinka tärkeää on, että paikallisyhteisön jäsenet saavat keskustella joko nimellä tai nimimerkillä, että on foorumi, joka tavoittaa useimmat. Tätä tehtävää ei nykypäivän moniaalle hajaantunut sähköinen viestintä pysty täyttämään.
Laitilan Sanomat – viime vuosituhannella lähes joka huusholliin – oli kulttuurisihteerille tärkeä yhteistyökumppani kaiken kaikkiaan, koska ihmisläheistä kulttuurityötä ei voi tehdä ilman tiedottamista. Lehden kautta oli mahdollista myös tuoda esille monenlaista näkyvää ja näkymätöntä paikallisen historian kerrostumaa, joista laitilalainen identiteetti koostuu.
Luetaan ja tuetaan omaa lehteä osana paikallista demokratiaa!
Kirjoittaja on kotiseutuneuvos