Ari Anteroinen
Turun Tuomiokapituli totesi kesäkuussa, että Pyhärannan seurakunta pitäisi liittää Uudenkaupungin seurakuntaan. Liitoksen pitäisi tulla voimaan ensi vuoden alusta.
Pyhärannassa tätä ei olla purematta nielty, vaan mutinaa on kuulunut niin aikataulusta kuin myös liitoksen suunnasta. Seurakunnassa olisi halua liittyä mieluummin Rauman seurakuntaan.
Rauma ja Pyhäranta ovatkin tehneet päätöksen liittymisneuvottelujen aloittamisesta. Pyhärannassa toivotaan liitosta vuoden 2027 alusta.
Mutta eniten taitaa olla halukkuutta jatkaa itsenäisenä seurakuntana jatkossakin. Ainakin seurakuntalaisten keskuudessa.
Ja jotta asia menisi entistä kimurantimmaksi, tässä kuussa (16.9.) julkaistussa Laitilan Sanomien ja Uudenkaupungin Sanomien kyselyssä mielipiteet olivat vahvemmin Uudenkaupungin suuntaan. Kyselyyn vastanneista pyhärantalaisista 63 prosenttia liittyisi mieluummin Uudenkaupungin seurakuntaan.
Turun tuomiokapituli on kertonut Pyhärannan seurakunnalle, että sen tulee tehdä liitosaloite Rauman seurakunnalle 2.10. mennessä. Muutoin liitosprosessi jatkuu Uudenkaupungin seurakunnan kanssa.
Viime sunnuntaina Pyhärannan Ihodessa järjestettiin järjestyksessään toinen Pyhärannan seurakuntalaisten kuulemistilaisuus. Viikkoa ennen oli vastaavanlainen tilaisuus ollut kirkonkylässä.
Marin Tuvalle oli väkeä tullut vt. kirkkoherra Matti Nikkasen johtamaan parituntiseen noin kolmekymmentä.
Paikalle tulleet, keski-iältään enemmän senioriosastoa olleet seurakuntalaiset, eivät liputtaneet kummankaan, Uudenkaupungin tai Rauman seurakunnan, puolesta.
Sen sijaan Pyhärannan seurakunnan jatkaminen itsenäisenä oli vallitseva mielipide.
Vt. kirkkoherra Nikkanen yritti perustella liitostarpeita mahdollisimman järkiperäisesti talouden madonlukuja esitellen ja synkkää tulevaisuutta maalaillen. Osallistujille jaettiin myös paperi, jossa selitettiin, mistä on kyse ja miksi Pyhärannan seurakunnan lopettaminen ja sen liittäminen jompaan kumpaan naapuriseurakuntaan on tarpeellista.
Lapun teesit olivat tutut:
Pyhärannan seurakunnan jäsenmäärä laskee vuosittain noin 2,5–3 prosenttia. Seurakunnan henkilöstökulut ja toimintamenot puolestaan nousevat vuositasolla keskimäärin 2,5 prosenttia. Eli taloudellisia edellytyksiä ei ole säilyä itsenäisenä. Myös seurakunnan kiinteistöihin liittyy voimavarat ylittävää korjausvelkaa.
Jaetussa lapussa tiivistettiin lopussa, että nykyisellä henkilöstömäärällä seurakunnan tulos tulee olemaan vuodesta 2030 pysyvästi alijäämäinen. Hautainhoitorahasto on sitä jo nyt.
Esitteen viimeinen lause on tyly: Seurakuntaliitos on ainoa käytettävissä oleva keino kriisin ratkaisemiseksi.
Yleisön puolelta esitettiin puolestaan tiukkoja kysymyksiä ja penättiin niin kirkkoherran kuin seurakunnan päättäjien kykyjen riittävyyttä. Nikkanen saikin vastailla kysymyksiin ja väittämiin parhaansa mukaan, välillä selkeästi ja välillä kiemurrellen.
– Liitoksen jälkeen ei Pyhärannan seurakunta suinkaan häviä, vaan se jatkaa kappeliseurakuntana. Sen sijaan talous ja hallinto, sisältäen hautaus- ja kiinteistötoimet, siirtyvät liitoskumppanille, yritti Nikkanen selittää.
Hän totesi ymmärtävänsä, että taloudellisten ja muiden faktojen lisäksi myös tunteilla on iso merkitys.
Mahdollinen Rauman seurakuntaan liittyminen nähtiin ongelmana myös sen takia, kun siinä tapauksessa ylittyy maakuntaraja.
– Myötäileekö seurakunta jo mahdollisen kuntaliitoksen suuntaa, kyseltiin yleisöstä.
Lisäksi kysyttiin, vähenevätkö Pyhärannan seurakunnan toiminnat pikkuhiljaa ja kaikki siirtyy Raumalle?
– Kyllä toimintaa järjestetään, jos vain on tulijoita, puolusti kirkkoneuvoston jäsen Kirsi Kotisalo .
– Rauman seurakunnan strategiassa todetaan, että hyvävaraisena seurakuntana se voi avustaa pienempiä seurakuntia, Kotisalo huomautti.
Kai Saarinen kuitenkin epäili Rauman seurakunnan halua ottaa Pyhärannan seurakuntaa syliinsä.
– Supistavat toimintaa täällä ja laittavat kiinteistöt lihoiksi, arveli Saarinen.
Heikki Vainio piti pitkän puheenvuoron, jossa hän totesi, että Pyhärannan seurakunnalla on kuitenkin miljoona euroa pankkitilillä.
– Miksi nyt siis on niin tavaton kiire yhdistymiselle? Liitoksissa ovat palvelut vain heikentyneet, Vainio näki.
Häntä ihmetytti myös, miksi Uudenkaupungin seurakunnan kanssa ei neuvotella.
– Uusikaupunki ei halua neuvotella, koska sillä ei ole taloudellista kantokykyä eikä intressejä, vt. kirkkoherra Nikkanen vastasi.
– Jos Rauman ja Pyhärannan seurakuntien neuvottelut kariutuvat, niin silloin Tuomiokapituli liittää meidät Uudenkaupungin seurakuntaan, teroitti Nikkanen.
Nikkasen ja hänen edeltäjiensä arvostelu jatkui, kun kysyttiin, millä opeilla seurakunnan talous on mennyt pieleen.
– Eikö kirkkoherra ole tavallaan toimitusjohtaja? Ja onko viiden miljoonan euron korjausvelka vain jotain pelottelua, tivattiin yleisöstä.
Eräs henkilö ehdotti, että seurakuntalaisille lähetetään kirjallinen kysely, johon saa nimettömänä vastata, halutaanko seurakunnan jatkavan itsenäisenä, vai liittyvän joko Laitilan, Uudenkaupungin tai Rauman seurakuntaan.
– Juttelin lääninrovasti Antti Kallion kanssa saunan lauteilla, ja hän totesi, että meidän ei nyt pidä päättää mitään, totesi eräs vanhempi herra.
– Onkohan Rauman seurakunta luvannut Matille jotain, kuului jatkopohdinta.
Nikkanen kiisti tämän ja totesi, että hänhän on tässä nyt lopettamassa omaa työpaikkaansa.
– Pakkoliitos on paha sana, kommentoi kritisoija vielä.
Nikkanen puolustautui toteamalla, että Pyhärannan seurakunnassa ei ole tehty isoja mokia, mutta hölmöjä ratkaisuja kuitenkin.
– Nyt ei päätöksissä kannata viivytellä, etteivät asiat mene vieläkin pahemmaksi, hän näki.
Tilaisuuden päätyttyä Heikki Vainio ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Helka Huttela pohtivat pyynnöstä, jäikö sunnuntaisesta parituntisesta mitään käteen?
– Ei yhtään mitään, pamautti Huttela.
– Kirkkoherra ei kertonut, mikä tilaisuus on. Ei se ollut mikään kuuleminen. Se oli ihan väärä otsikko, kritisoi Huttela.
Vainion näki, että ehkä paikalla olleet ei-luottamushenkilöt saivat jonkinlaista informaatiota.
– Kritisoin sitä, kun aina puhutaan tiedottamisesta, niin tämän tilaisuuden tiedottaminen oli hieman lapsellista. Pyhärannassa on hyvä UutisAnkkuri -tiedotuslehti, jossa olisi tällaisesta tilaisuudesta voinut informoida. Minäkin jouduin itse onkimaan sen tiedon, mihin aikaan tämä oli, Vainio kertoi.
Mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan?
– Jos halutaan käydä aitoja neuvotteluja, niitä voitaisiin käydä vapaaehtoisesti kaikkiin suuntiin, Vainio vastasi.
– Annoin jo kirkkoneuvostossa eriävän mielipiteeni, enkä lähde äänestykseen mukaan. Asia tulee kirkkovaltuustoon uudelleen, Huttela avasi.
Onko kaiken vääntämisen jälkeen olemassa mitään parasta vaihtoehtoa?
– Laitilassahan on käyty neuvotteluja. He halusivat yhteistyön laajentamista, mutta he eivät tässä vaiheessa halua mitään yhdistymisiä, Huttela huomautti.
– Mutta neuvottelu Laitilassa päättyi siihen, että meidän kirkkoherran piti tehdä muistio siitä. Olen nyt kymmenisen kertaa kysellyt sen muistion perään. Sitä ei ole tullut vieläkään.
Vainio haluaa vanhana kunnallispoliitikkona ottaa kantaa niin sanottuun marssijärjestykseen.
– Pitäisi mennä kunta edellä ja seurakunta perässä. Kaikki kuntalaiset ovat kuntalaisia, mutta kaikki kuntalaiset eivät ole seurakuntalaisia.
