Tarinat ovat hyvin erilaisia, isoja ja pieniä.
Tarina voi löytyä yhdestä sitaatista, kuten Eero Kairan haastattelussa, jossa hän kuvailee lyhyesti yhtä Suomen merkittävintä ajanjaksoa näin: ”Kun talvisota alkoi, koulu suljettiin ja osa pojista meni lähettipojiksi armeijan palvelukseen”. Samassa haastattelussa hän kertoo oman tarinansa.
Lasten piirrokset ja kirjoitukset kertovat hyvin, miten onnellista lapsen elämä voi olla Laitilassa. Onnin mielestä Otajärven ranta on Laitilan paras paikka, koska siellä voi kalastaa isoja haukia.
Gallupissa ihmiset kertovat suhteestaan Laitilaan. Kansanedustaja Mauri Kontu kertoo lyhyesti rakkaustarinan, miten hän ”juoksi kiinni” vaimonsa Sinikan.
Laitilan veistokset ne vasta tarinoita kertovatkin. Malvontien varressa on muistomerkki punaisten 13.2.1918 surmaamasta Artturi Kerttulasta. Sisällissota jätti pitkät, synkät varjot. Ammatin elementit -veistos jää muistuttamaan Laitilan Ammatillisen Kurssikeskuksen ja Winnovan toiminnasta.
Kylillä kerrotaan tarinoita maaseudun murroksesta. Siitä, miten palvelut ovat karanneet keskustaan, muuten Suontakana viihdyttäisiin.
Tarinat Laitila-sukunimestä ovat hauskoja, esimerkiksi se, että Laitila-nimiset kuvaavat Laitila-liikennemerkkejä.
Mainokset kertovat tarinoita arjesta eri vuosikymmenillä, mitä on syöty ja millä laitteella kuunneltu musiikkia.
Laitilan Sanomat on julkaissut tarinoita Laitilasta jo 100 vuoden ajan. Kiitos kaikille haastateltaville, jotka ovat niitä kertoneet. Kiitos toimittajille, jotka ovat niitä eri vuosikymmeninä kirjoittaneet. Kiitos kaikille Laitilan Sanomia tehneille ja lehden yhteistyökumppaneille, joiden ansiosta lehti ilmestyy tänäkin päivänä.
Teija Uitto