Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta aina kannattaa yrittää. Pyysimme neljää kuntakehityksen asiantuntijaa arvioimaan, minkälainen kaupunki Laitila on kymmenen vuoden päästä. Onko elämä Laitilassa samanlaista vuonna 2035 kuin nyt?
Asiantuntijat vastasivat seuraaviin kysymyksiin:
1. Miten Laitilan alueen elinkeinokenttä muuttuu?
2. Paljonko Laitilassa on asukkaita vuonna 2035?
3. Minkälaiselta Laitilan arki näyttää vuonna 2035?
4. Mitkä tekijät ovat kriittisiä Laitilan kehittymisen kannalta?
Kaupunginjohtaja Lauri Kattelus:
9000 asukasta ja miljoona kanaa
1. Laitilan elinkeinorakenteen vahvuus on sen monipuolisuus. Pysyvimpiä osia siitä ovat maatalous ja elintarviketeollisuus sekä monenlainen teollisuuden sopimusvalmistus. Uskon, että nämä vahvat osa-alueet ovat vahvoja tulevaisuudessakin.
Elintarvikepuolella kehitys kulkee todennäköisesti kohti korkeampaa jalostusastetta ja erilaisia tuoteinnovaatioita, joista saadaan korkeampi lisäarvo. Muun teollisuuden osalta mahdollinen kehityssuunta on omien markkinoille tuotavien tuotteiden suurempi osuus suhteessa sopimusvalmistukseen.
Tulevan kymmenen vuoden aikana sekä toivottavaa että todennäköistä olisi, että Laitilaan sijoittuisi jokin tai joitakin suurempia teollisuuden tuotantolaitoksia. Kaupungin sijainti on otollinen ja Laitilassa riittää vielä rutkasti tilaa suurempiakin alueita vaativalle teollisuudelle.
2. Laitila on jatkuvasti ylittänyt väkilukuennusteet ja uskon niin käyvän tulevaisuudessakin. Realistinen arvioi voisi olla, että vuonna 2035 Laitilassa asuu noin 9000 ihmistä, miljoona kanaa ja koko Vakka-Suomessa on edelleen yli 30 000 asukasta. Automaattisesti näin ei ole, vaan tämän toiveen eteen täytyy pystyä tekemään oikeita ratkaisuja.
3. Tiihosen kahvilassa kuulee kaskuja niin suomeksi, savoksi kuin saksaksikin. Laitilassa nauretaan silloin kymmenillä kielillä, kaikilta mantereilta. Laitila tunnetaan silloinkin ahkerana ja omintakeisena paikkakuntana, jossa työtä riittää tekeville. Täällä arki on helppoa ja ihmisen kokoista. Kanat, kukot ja munat tunnetaan, totta kai.
4. Täytyy pystyä hyödyntämään niitä vahvuuksia, joita kaupungissa on. Sijainti, monipuolinen elinkeinorakenne, työtä pelkäämätön asenne ja uskallus yrittää ovat niitä tekijöitä, joilla kaupunki voi onnistua. Kyky tarttua eteen tuleviin tilaisuuksiin ratkaisee.
Laitila on myös poikkeuksellisen kansainvälinen maalaiskaupunki ja hyvä niin. Se, että pystymme olemaan houkutteleva paikka myös ulkomailta muuttaville, on aivan keskeisen tärkeää sille, että kaupunki voi pysyä elinvoimaisena ja kasvaa.
Yksi erityinen onnistumisen paikka on vakuuttaa laitilalaiset nuoret siitä, että vaikka opiskelut ja työt vievät hetkeksi muualle maailmaan, niin perhe halutaan perustaa tai muuttaa joskus takaisin. Suomen voi jakaa karkeasti kahtia; on kuntia, joista nuoret haaveilevat pääsevänsä pois ja kuntia joihin halutaan takaisin. Laitilan pysyttävä paikkana, jonne halutaan takaisin.
Turun strategiajohtaja, aluekehityksen asiantuntija Timo Aro:
Kaksoiskaupunki Laitila-Uki
1. Laitilan yritysdynamiikan tunnusluvut hyvät. Alueella paljon yrityksiä suhteessa väestömäärään, yritysperustanta positiivista ja yritysilmapiiri erilaisten barometrien näkökulmasta kannustava. Nykyinen elinkeino- ja toimialarakenne oletettavasti pysyy pitkälti nykyisenkaltaisena.
2. Laitilan asukasluku on ollut viime vuosina maltillisesti laskevaa tai nousevaa. Tuleva asukasluvun kehitys riippuu pitkälti maahanmuuttoon liittyvästä veto- ja pitovoimasta. Ukrainalaisten valintojen rooli korostuu eli jäävätkö vai lähtevätkö. Jos maahanmuutto vähenee, asukasluku kääntyy laskevalle uralle
3. Laitila on entistä kansainvälisempi ja monikielisempi seutukaupunki. Tärkeimmät vetonaulat liittyvät Laitilaan itsessään. Kaupunki on malliesimerkki maaseutumaisesta pikkukaupungista, joka on onnistuneesti yhdistänyt kovat ja pehmeät kilpailukykytekijät. Isoksi vetonaulaksi on osoittautunut Laitilan ja Uudenkaupungin kuntaliitos, joka on vastoin ennakko-oletuksia nostanut kaksoiskaupungin profiilin entistä kiinnostavammaksi
4. Kaksi erityisen kriittistä tekijää: 1. Miten Laitila pystyy pitämään kiinni hyvästä työllisyys- ja yritysdynamiikasta? Riittääkö pitovoima maahanmuuttajien, etenkin ukrainalaisten suhteen? Useimmat kunnat ovat hyviä paikkoja asua, elää ja yrittää. Mikä erottaa Laitilan muista? Mitkä ovat tärkeimmät erottautumistekijät? Kunnan rooli on toimia mahdollistajana elinvoimaan ja kasvuun liittyvissä asioissa. Tärkeää varmistaa markkinointiviestinnän ja vaikuttamisen keinoin, että Laitila on valintojen kentällä, kun uudet asukkaat, paluumuuttajat tai yritykset tekevät paikkaan liittyviä valintoja.
Kehittämispäällikkö Ari Korhonen, Kuntaliitto:
Suomen ennakkoluulottomin kaupunki
1. Laitilan elinkeinokentän perusta eli maatalousvaltainen elinkeinorakenne pysyy yhä vahvana ja sen merkitys tunnustetaan myös huoltovarmuustekijänä. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla menee edelleen hyvin. Korkea työpaikkaomavaraisuus pysyy.
2. Asukasluku laskee pidemmällä aikavälillä. Toisaalta tulomuutto on tuonut ainakin tilapäistä piristystä Laitilan väkilukuun.
3. Laitilassahan puhutaan ehdottomasti laitilaa ja lauletaan Jazzkukko-kitaran säestyksellä! Kaupunginjohtaja Katteluksen johdolla Laitila saavuttaa Suomen ennakkoluulottomimman kaupungin tittelin ja munamarkkinat nousevat maailmanmaineeseen!
4. Itse uskon kotimaisen elintarviketuotannon pysymiseen, ehkä jopa kasvuun tulevaisuudessa. Jalostetummat tuotteet toki tuovat mahdollisuuksia ulkomaan vientiä myöten. Ikärakenne voisi enteillä hyvinvointipalveluiden tarpeen kasvua.
Laitilassa kaupunki on tehnyt hyvää työtä muun muassa ukrainalaisten vastaanotossa. Väkiluvun kasvu tuo vireyttä ja elinvoimaa. Uusia työpaikkoja ja innovaatioita syntyy, kun kaupunkiin saadaan tulomuuttajia. Ihmisläheinen kaupunki, matalalla kynnyksellä yritysten palvelukysyntään vastaaminen, turvallinen lähiympäristö ja ennakkoluulottomuus tekemisessä tuovat vetovoimaa.
Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta:
Syntyy Kalannin kaupunki
Vuoden 2025 perspektiivistä moni katsoi huolestuneena tulevaisuuteen. Oli Ukrainan sotaa, sote-uudistuksen mukanaan tuomaa palveluiden keskittämistä eikä EU:stakaan tuntunut olevan linjannäyttäjäksi. Kaupungistuminen oli päivän sana ja maaseudun ainoa arvo tuntui olevan ruoantuotannossa. Nämä huolet näkyivät myös maaseutumaisessa Laitilan kaupungissa.
Vuosien mittaan ryhdyttiin erilaisiin sopeutustoimiin. Kuntaliitos Uudenkaupungin kanssa vuonna 2030 toi kartalle uuden nimen, Kalanti. Ja kuten Suomessa yleisestikin, uudessa Kalannin kaupungissa kehityssuunnaksi valittiin hallittu hajautus.
Kalannissa alettiin toteuttaa suomalaista ”Hyvän elämän saareke” -metodia. Vuoden 2025 näkymistä sitä olisi kutsuttu kellojen taaksepäin kääntämiseksi, mutta 2030-luvun maailmassa se oli ehdottoman kannattava valinta ja tulevaisuuteen suuntaava.
Kaiken ytimessä oli omavaraisuus ja ihmisenmittaisuus. Kalannin kaupunki jaettiin kahteenkymmeneen hallintovyöhykkeeseen, joita kutsuttiin vanhalla kylä -termillä. Kyliä johtivat kuntavaaleilla valitut kylänvanhimmat ja heidän kyläparlamenttinsa. Kylillä oli omat koulunsa ja palvelunsa – jopa lääkäri – ja moni historiankirjoihinsa tutustunut sanoi, että meno muistutti 1950-lukua.
Mikään takapajula Kalanti ei kumminkaan ollut. Iso osa töistä hoitui tietotekniikan avulla etänä ja teknologia oli läsnä monessa arjen askareessa. Kylillä oli omia voimalaitoksia, sekä ydin- että biopolttoaineilla toimivia. Aurinkopaneeleja löytyi jokaisen talon katolta.
Teknologian vastapainona yhä useampi kasvatti oman ruokansa ja paikallisen maatalouden tuotteet kulutettiin paikallisesti. Moni innokkaimmista omavaraisviljelijöistä oli itse asiassa Keski-Euroopasta muuttanut ilmastopakolainen. Kylissä kuultiin etenkin saksan kieltä hyvin usein. Vanhaa perua kylissä oli jo melkoisesti ukrainalaisia ja muita itäeurooppalaisia. Toki moni oli jo omaksunut Laitilan murteen.
Kehityskulun takana oli ajatus varautumisesta. Venäjän toimia seurattiin aina tarkasti ja vaikka sota Ukrainassa oli jo päättynyt, piti naapurin suhteen olla aina varovainen. Tästä näkökulmasta kaikenlainen hajautus oli eduksi. Ilmastonmuutos oli toinen huolestuttava ilmiö, ja jossakin kohtaa oivallettiin, että keskittäminen, betonirakentaminen, asfaltointi ja ihmisten ajattaminen keskuksiin oli kestämätöntä ympäristön kannalta.
Toki keskuksiakin tarvittiin edelleen. Sinne keskittyi alueen teollisuus ja jotkin palvelut, kuten erikoissairaanhoito. Kalannin kahdesta keskuksesta suurempaan eli Laitilaan oli myös rakennettu uusi upea viikinkiajasta kertova museo (puusta). Tämän takana oli muinaisen viikinkipäällikön haudan löytyminen, kun joitakin Laitilan peltoja palautettiin kuivattamista edeltäneeseen aikaan eli merenlahdeksi.
Kalannin kyläkunnan johtajaa kutsuttiin kuntaliitoksen jälkeen Wirwoittajaksi. Vuonna 2035 hän saattoi todeta, että muinoin kaikkea kehittämistoimintaa johdatti kasvun ajatus, mutta että nyt johtotähtenä oli ihmisten ja ympäristön hyvä elämä. Ja joka tapauksessa entisen Laitilan alueella asui nyt jo parisenkymmentä tuhatta ihmistä. Hän oli käynyt esittelemässä case Laitilaa myös kansainvälisissä ympyröissä, viimeksi EU:n hajoamisen jälkeen syntyneet Pohjoisen Liiton edustajille Islannissa.
