Aloin muutamia viikkoja sitten pohtia yhtä tärkeää asiaa. Ja olen tähän päivään asti pohtinut sitä joka ilta, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Sängyssä juuri ennen nukkumaanmenoa mietin ainakin kolme asiaa, josta olen kiitollinen, onnellinen tai ylpeä.
Eikö olekin ihmeellistä, että tärkeää osaa arvostaa vasta, kun sen menettää? Yksi esimerkki: Terveyttä pidetään hyvin usein itsestäänselvyytenä, pystyy urheilemaan ja suoriutumaan arjen askareista helposti. Se tuntuu normaalilta.
Yhtäkkiä voi tullakin jokin sairaus tai vamma, jokaiselle ihmiselle voi käydä niin. Usein vasta silloin tajuaa, miten iloinen olisi pitänyt olla siitä, että pystyy käymään vaikka kävelyllä tai laittamaan itse ruokaa. Miksiköhän sen tajuaa vasta silloin?
Ehkä tärkein asia, jota kannattaa arvostaa on elämä. Joka päivä jokaiselle tapahtuu jotain, mistä voi ja kannattaa olla iloinen, onnellinen ja kiitollinen: hyvästä ruoasta, perheestä, ystävistä, kivasta säästä, kehun antamisesta tai saamisesta… Lista on loputon.
Ylpeydenaiheilla ei pidä kerskailla loputtomiin, mutta niitä ei todellakaan saa vähätellä, kuten usealla suomalaisella saattaa olla tapana. Esimerkiksi, jos joku kehuu tekemääsi ruokaa, ei kannata vastata: “Ei se nyt edes niin hyvää ole.” Parempi vastaus voisi olla: “Kiitos, kiva että tykkäät ruoastani!” Kehujallekin tulee parempi mieli siitä, että otat kehun vastaan iloisesti, etkä vähättele sitä.
Hyvien ja positiivisten asioiden arvostaminen, tavoitteleminen ja niihin keskittyminen ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei saisi olla huonoja päiviä. Huonot päivät kuuluvat elämään, ja se on ihan okei. Huonot päivät kuuluvat kaikkien elämään. Pahaan oloon, ehkä surulliseen tai vihaiseen oloon, ei kuitenkaan kannata jäädä vellomaan. Siitä ei lopulta ole mitään hyötyä.
Niin sanotun kiitollisuuspäiväkirjan tekeminen opettaa arvostamaan hyvää ja olemaan kiitollinen. Lisäksi se on hyvä tapa pohtia huonojenkin päivien tapahtumia hieman positiivisemmasta näkökulmasta. Mikä ainakin yksi hyvä asia päivässä oli? Mistä olen kiitollinen tai ylpeä?
Ylpeyden aihe voi olla vaikka vain sängystä nouseminen. Ilman kiitollisuuspäiväkirjaa ei luultavasti tulisi mietittyä päivän kulkua tällä tavalla. Välillä ihmisillä ei meinaa olla aikaa pysähtyä hetkeksi.
Voisitko ajatella kokeilevasi kiitollisuusharjoitusta? Vaikka vain muutaman päivän ajan pari minuuttia iltaisin. Aluksi se voi tuntua vähän turhalta. Jossain kohtaa kuitenkin huomaa, minäkin huomasin, kuinka uudella tavalla oppii katsomaan tapahtumia päivän päätteeksi.
Lisäksi Terveyskirjaston nettisivuilla lukee, että kiitollisuusharjoituksen mahdollisia hyötyjä ovat muun muassa optimismin lisääntyminen ja parempi unen laatu. Toteutustapoja on useita: mielessä pohtiminen, toisen kanssa keskustelu tai kirjoittaminen. Arvostakaa siis elämää: erityisesti terveyttä, läheisiä, turvallisuutta ja muita hyviä asioita!
Kirjoittaja on
nuorisovaltuuston jäsen.