
Eija Eskola-Buri
Toimittaja Väinö Hilanne (1903−1966) aloitti samomalehtimiehen uransa vasta perustetussa Laitilan Sanomissa 22-vuotiaana ja jatkoi samassa tehtävässä 63-vuotiaaksi asti, jolloin hän äkillisesti saappaat jalassa tai pitäisikö sanoa kynä kädessä – kuoli.
Hilanteen näkyminen katukuvassa herätti heti paikkakuntalaisten mielenkiinnon: nyt on jotakin mielenkiintoista tekeillä! Valpas toimittaja oli paikalla siellä, missä sattui ja tapahtui ja kirjoitti lehteen asioista, joista kylillä ei vielä puhuttu.
Kunnan toimistoapulaisen tehtävästä toimittajaksi värvätystä Hilanteesta kasvoikin neljänkymmenen vuoden aikana paikallisjournalismin suvereeni ammattilainen. Malvon kylästä lähtöisin olevan Hilanteen hillitty ja sävyisä persoona herätti laitilalaisissa syvää luottamusta.
Alkuaikoina Hilanne toimitti lehteä kunnantoimiston yläkerrassa. Vuodesta 1938 lähtien hän alkoi kirjoittaa lehtijuttuja upouudessa kirjastotalossa, Kustaa Hiekan lukutuvassa. Kirjasto, lukutupa ja paikallislehti olivat käytännössä kaikki Hilanteen hanskassa, sillä hän toimi myös kirjastonhoitajana.
Hän oli lehden kasvot ja käyntikortti, vaikka kirjoittajan nimeä saati kuvaa ei hänen aikanaan lehdessä näkynyt. Vasta 1980-luvulla lehtijuttuihin alettiin yleisesti liittää kirjoittajan nimi.
Laitilan Sanomien satavuotiseen historiaan mahtuu monenlaisia yhteiskunnallisia kriisejä. Vaikeimpia ovat olleet sota-ajat. Lehden etusivu oli silloin lohdutonta luettavaa: Se oli usein täynnä kaatuneiden sotilaiden kuolinilmoituksia.
Lehti raportoi kuitenkin myös siitä, että elämä jatkui ja lehti kantoi kortensa kekoon myös ylläpitämällä lukijoidensa uskoa tulevaisuuteen.
Hyvät ja huonot uutiset vuorottelevat lehden sivuilla edelleen, mutta ihmisen tiedonjano on ikuista. Haluamme saada vastaukset kysymyksiin mitä, missä, milloin, miten ja miksi. Oma paikallislehti vastaa niihin luotettavasti.
Faktojen ja taustatietojen selvittäminen vaatii toimittajalta ammattitaitoa ja sitkeyttä. Paikallislehdessä juttuja ei koskaan julkaista pelkästään hatarien huhujen perusteella.
Joskus tietojen kalastelu pieneen, mutta lukijoille tärkeään uutiseen voi viedä paljon aikaa, sillä haastateltavia on nykyään vaikea tavoittaa puhelimella ja muihinkin viestintäkanaviin saa vastauksen nihkeämmin kuin ennen.
Mitkä sitten ovat toimittajan tärkeimmät ominaisuudet tulevaisuudessa? Mediatutkija Carl-Gustav Lindénin mielestä ne ovat inhimillisyys, empatia, eettisyys ja moraali. Epäilemättä niiden merkitys korostuu aikana, jolloin tietoa − myös valeuutisia − on tarjolla enemmän kuin koskaan.
Laitilan Sanomissa tämä on ymmärretty aina. Siitä kertovat myös lukijatutkimusten tulokset: täällä paikallislehti koetaan niin läheiseksi, että sitä ei mikään media muu voi korvata.
Lähteet:
Kari Lehtinen:Laitilan Sanomat 1925−1995
Kari Alifrosti, Jukka Vehmas: Laitilan historia 1900 -luvulla.
Journalisti-lehti.