Riikka Wessman
Olen koettanut omalta osaltani miettiä mitä tekoja voisin tehdä ympäristön hyväksi. Viime vuoden lopulla bongasin sosiaalisesta mediasta viiden vaatteen vuosihaasteen, jossa vuoden aikana saa ostaa korkeintaan viisi uutta vaatetta. Alusvaatteita, sukkia ja second hand vaatteita ei lasketa tähän mukaan. Päätin osallistua.
Jo ennen kun aloitin, koin pienimuotoisia vieroitusoireita, epäilyä, onko minusta tähän. Rakastan vaatteita, erilaisia tekstuureja, värejä ja leikittelyä. Mietin: ”Mitä jos vastaan tulee joku ihanuus mikä mun on ihan pakko saada ja ostokiintiö on jo täynnä”. A-pu-va.
Lähdin tutkimaan mistä tässä haasteessa oikein on pohjimmiltaan kyse. Olisiko se nyt niin paha, jos ostaisin muutaman puseron. Suunnistin nettiin. En shoppailemaan vaan etsimään tietoa tekstiiliteollisuudesta.
Totuus alkoi valjeta. Alati uusiutuva pikamuoti ruokkii kestämätöntä ylikulutusta. Laskelmien mukaan seitsemän uutta vaatetta vuodessa on määrä, jonka maapallon ekologinen kantokyky kestää. Tilastot kertovat, että suomalainen ostaa keskimäärin 38 uutta vaatetta vuodessa. Vaate- ja tekstiiliteollisuus tuottaa noin 10 prosenttia globaaleista ilmastopäästöistä ja maailmassa syntyy vuosittain 92 miljoona tonnia tekstiilijätettä. Huh!
Lisää pöyhimistä ja näytölle rävähtävät valtavat tekstiilivuoret Ghanassa. Kehitysmaihin lähetetyistä vaatelahjoituksista on muodostunut siellä valtava ympäristöongelma. Tekstiilejä kulkeutuu tonneittain vesistöihin, joissa ne hajoavat mikrokuiduiksi ja päätyvät vesieläinten elimistöön.
Okei, ei siis puhuta ihan pikku ongelmasta. Löydän motivaation haasteeseen tarttumiseen. Olen valmis muuttamaan kulutustottumuksiani, miettimään halun ja tarpeen eroja.
Eletään syyskuun puoliväliä ja olen ostanut tänä vuonna kolme uutta vaatetta. Nyt kun mietin, mikään niistä ei ole hankittu ehdottomaan tarpeeseen. Olisin pärjännyt ilmankin.
Koen kuitenkin onnistumisen iloa siitä, miten paljon olen petrannut vuoteen 2024 verrattuna. Olen harkinnut ostamista pidempään, impulssiostaminen on vähentynyt.
Olen oppinut arvostamaan sitä mitä minulla jo on. Määrän lisäksi olen alkanut pohtia tarkemmin laatua ja tuotteen alkuperää. Halu tehdä vastuullisia valintoja on kasvanut.
Haastan sinuakin ajattelemaan, pärjäisitkö vähemmillä tekstiilihankinnoilla. Voisiko tuotteen hankkia käytettynä tai korjata rikki menneen. Vastuullinen elämäntapa ei vaadi täydellisyyttä. Arjen pienillä valinnoilla pääsee jo pitkälle.
Kirjoittaja, vihreiden kaupunginvaltuutettu, pohtii, että on välttämätöntä siirtyä yhteiskuntaan, joka toimii luonnon kantokyvyn rajoissa.