Vaimarolainen Pekka Yli-Kaila on juurtunut syvälle kylän multiin ja metsiin. Hänen sukunsa on asuttanut Vaimaron kyläkeskuksessa sijaitsevaa tilaa vuodesta 1735. Tilan järjestyksessään yhdeksäs isäntä kertoo syntyneensä läheisen kuusen alle.
– Metsässä olen syntynyt, metsässä kasvanut ja koulutus sekä harrastukset ovat metsässä, joten ei mies tämän kummoisempi voi olla, metsäalalla työuransa tehnyt ja innokas metsästäjä emeritus Pekka Yli-Kaila kertoo.
Faarin ja mummun kaveriksi on iltapäivällä tullut Padolla asuva tyttärenpoika, Onni Junnila. Energiapakkaus viihtyy Vaimarossa.
– Täällä on hyvä olla. Ja hyviä sienipaikkoja. Mummu on nyt löytänyt myös rouskuja, puhelias Suontaan koulun ekaluokkalainen kertoo.
Haastattelupäivänä Onni suunnittelee leipovansa Soili-mummun kanssa pipareita. Faarin kanssa puuhataan muuta, sillä onkiminen ja maanviljely kiinnostavat. Viime viikolla karkuun päässyt hauki harmittaa.
– Aion talvella laittaa jään alle koukun tai katiskan, Onni suunnittelee.
Pekka Yli-Kaila avaa karttakäärön, johon hän on piirtänyt Vaimaron kylän rajat. Kylä on runsasjärvinen. Mustajärven lisäksi kylän rajojen sisällä ovat Sulkaluoma sekä Sarkonjärvi. Kylään kuuluu noin puolet Otajärvestä ja rajat ulottuvat aina Lankjärvelle ja Hilttiöjärvelle saakka.
– Täällä Vaimaron raja menee Siloon saakka, Yli-Kaila näyttää.
Vaimaro on Laitilan suurimpia kyliä. Varsinais-Suomen maakirja vuonna 1540 kertoo, että kylässä oli yhteensä 15 taloa, vain Untamalassa ja Seppälässä oli tuolloin enemmän.
– Pinta-alaltaan Vaimaro on kylistä toiseksi suurin. Vain kirkonkylä on Vaimaroa suurempi.
Nykyään raitti on hiljentynyt, mutta Yli-Kaila muistelee kylän väkiluvun olleen jopa 420.
Kylä on ollut jopa kuntaa tärkeämpi hallintoyksikkö, sillä kunta erotettiin seurakunnasta vasta 1800-luvulla. Kylien talot omistivat oikeuksia yhteisiin alueisiin kuten venevalkamiin, mutta rasitteena oli muun muassa teiden ylläpito.
Usein kylittäin järjetetyt kinkerit olivat jännittäviä opetus- ja kuulustelutilaisuuksia. Niissä testattiin lukutaitoa ja katekismuksen sekä Raamatun osaamista.
Yli-Kaila muistaa itsekin olleensa 1950-luvulla Vaimarossa kinkereillä, joissa valittiin kylän vanhin.
– Hän seurasi kylän toimintaa ja ilmoitti rovastille, jos oli moitittavaa: susipareja, juopottelua tai varkauksia.
Vaimarossa vuonna 1919 perustettu koulu toimi vuoteen 1965 saakka.
– Kun menin vuonna 1954 kouluun, oli luokallani 14 oppilasta, mutta sitten oppilasmäärä kuihtui.
Pekka Yli-Kaila muistaa kiihkeät pesäpallo-ottelut Vaimaron ja Padon koulun välillä. Nykyään kumpaakaan koulua ei enää ole. Monet Vaimaron lapset kuljetetaan Soukaisten kouluun.
Vaimaron Sisu edusti kylää urheilukisoissa. Pekka Yli-Kaila muistaa muun muassa ankarat Kodisjoki–Vaimaro -ottelut.
– Muistan, että kun Kodisjoella ei ollut kenttää, niin hävisin tiellä juostun 60 metrin kilpailun, kun auto tuli vastaan.
Yhteistyötä yli kylärajojen on tehty aina. Yli-Kaila kertoo käyneensä Kodisjoella 1970-luvun alussa Kaija Malmivaara-Mäntylän kokkikurssilla.
– Meitä oli tusinan verran äijänköriläitä ja hän opetti ruoanlaiton salaisuuksia. Kuluneen 50 vuoden aikana tämä on ollut erittäin paljon hyödyksi.
Ehkäpä kilvoittelu naapurikylien kanssa on entisestään lientynyt, sillä ilot ja murheet ovat yhteisiä. Yli-Kaila harmittelee Kodisjoen koulun tulevan kevään lakkauttamista. Hän kertoo olevansa erittäin kiitollinen Suontaan kyläyhdistykselle, joka lämmittää Mustajärven rantasaunaa.
Aikanaan kylän pellot olivat kylän talojen omistuksessa, mutta nykyään omistaja saattaa olla kuka vaan.
– Kylä on siinä mielessä menettänyt merkitystään.
Silti omalla kylällä on tärkeä paikka syvällä sydämessä, sitä ei käy kiistäminen.
– Totta kai on tärkeää, mistä kylästä itse on.
Fakta: Vireä kylä
- Vaimaron kylä on syntynyt 1100-luvulla pronssikaudella.
- Vaimaron vapaapalokunta perustettiin 1800-luvun lopulla, ja se toimi aktiivisesti vielä 1950-luvulla.
- Vaimaron lainamakasiini perustettiin keisarin luvalla 1800-luvun loppupuolella. – Silloin ei ollut vakuutussysteemiä. Sinne varastoitiin siemenviljaa pahan päivän varalle. Toimikunta jakoi siemeniä ja otti takaisin, kun satoa saatiin. Lainamakasiinista annettiin siemeniä jopa hyväntekeväisyyteen, jos joltain loppui kokonaan ruoka, kertoo Pekka Yli-Kaila.
- Vaimaron Osuuskassa toimi vuosina 1921–1975.
- Osuuskauppa Vaimaroon perustettiin 1920-luvulla, sitä ennen oli yksityiskauppoja.
- 1900-luvun alkupuolella Vaimaron työväentalolla järjestettiin tansseja, esitettiin näytelmiä ja jaettiin aatteen valoa ja paloa.
- Vuosina 1930–1950 Laitilan kunnallislautakunnan puheenjohtajana työskennellyttä, vaimarolaista Juho Sosalaa kuvataan Laitila 1900-luvulla -kirjassa kunnan henkilöitymäksi. – Hänen aikanaan alkoivat asiat kunnassa luonnistamaan. On tässä pohdittu, pitäisikö vaimarolaisten uudestaankin joku kylästä kunnanisäksi lähettää, Yli-Kaila toteaa.
- Kylässä on ollut monenlaista yhdistystoimintaa, edelleen aktiivisesti toimii Vaimaron Mantat.
Faktan lähde: Pekka Yli-Kaila
Kommentti: Mustajärven rantasauna sijaitsee Vaimarossa
Tein pahan virheen. Kirjoitin Laitilan Sanomien 100-vuotisjuhlalehdessä 19.9. Mustajärven rantasaunan kuuluvan Padon kylään. Todellisuudessa litraakaan Mustajärvestä ei ole Padolla, vaan järvi on kokonaan Vaimaroa.
Saman virheen tekee kuulemma moni muukin. Kanapitäjässä kun munauskin voi olla mahdollisuus, niin virhe nosti kylärajat juttuaiheeksi. Vaikka nykyiset kartat eivät kylien rajoja enää osoita, on omalla kylällä edelleen suuri merkitys kyläläisten identiteetille.
Laitilan kaupungilta tai maanmittauslaitokselta kylien rajoja osoittavaa karttaa ei ollut julkaistavaksi suoraan saatavilla. Todettakoon kuitenkin, että puhelimitse tavoitettu Laitilan tekninen johtaja Mika Raula ei halunnut yhtään väheksyä kylärajojen merkitystä, varsinkaan Vaimaron, mistä hän itsekin on aikanaan maailmalle lähtenyt. Kylien rajat eivät kuitenkaan ole enää merkityksellisiä edes koulunkäyntialueiden rajoina.
Toimittaja Iida Kauppi
Kylien rajat näkyvät enää vanhoissa kartoissa
Joensuussa virkapaikkaansa pitävä Maanmittauslaitoksen rekisteripäällikkö Mauno Pyykönen tietää, että kylä ja kyläyhteisö ovat ihmisille edelleen erittäin tärkeitä.
– Kylillä on pitkät, satoja vuosia olleet perinteet. Kylät ovat aina olleet ihmisille merkittäviä, ja eikä se minnekään ole kadonnut.
Maanmittauslaitokselle kylien rajoilla ei kuitenkaan ole enää mitään merkitystä. Kylien rajoja voi tarkastella enää vain vanhoista kartoista.
Yksityishenkilön ylläpitämältävanhatkartat.fi-sivustolta näkee, että esimerkiksi Vaimaron rajat ovat katsottavissa vielä 1950-luvulla Maanmittauslaitoksen painamista kartoista.
Mauno Pyykösen mukaan karttojen tekeminen aloitettiin 1600-luvulla talojen verojen keräämistä varten.
– 1700-luvun puolivälistä alkaneissa Isojaoissa talojen ulottuvuus täsmentyi rajoilla ja samalla syntyi talojen muodostaman kylän ulottuvuus eli kylänrajat.
Talojen ja tilojen sijainnin ilmaisemiseen alettiin käyttää yhdistelmää: Kunta- kylä-talo-tila. Myöhemmin tämä neliosainen tunnus muutettiin numeeriseen muotoon, jolloin syntyi kiinteistötunnus.
Kiinteistöjen rajoja voi tarkastella Maanmittauslaitoksen käytetyimmällä karttasivustollakansalaisenkarttapaikka.fi.
Pyykösen mukaan kiinteistötunnusta käytettiin kiinteistön paikantamiseen aina vuoteen 2014 saakka, jolloin Maanmittauslaitoksella varauduttiin mahdollisesti tuleviin kuntaliitoksiin niin, että kiinteistötunnuksen merkitys kiinteistön sijainnin ilmaisijana menetti merkityksensä.
– Kiinteistötunnuksesta tuli vain kiinteistön yksilöivä numerosarja. Nykyisin kiinteistön sijainti paikannetaan sähköisessä järjestelmässä sen sijaintitietojen perusteella.
Esimerkiksi Vaimaron kylärajat näyttävät paikoin viivoittimella vedetyiltä, onko rajanveto peräisin isojaosta?
– Näin se on nähtävä. Isojako alkoi 1700-luvun puolivälissä ja kesti noin 200 vuotta.
Karttoihin merkitään yhä valtakunnanrajat ja kuntarajat. Kuntaraja vaikuttaa muun muassa verotukseen.
