Oksana Balkinalla on omassa olohuoneessa tarrakirjatehdas. Tai oikeastaan se on työpöytä, mutta Balkina kertoo tekevänsä tarvittaessa suuriakin tilauksia.
Työpöydällään hän tulostaa kuvia ja laminoi ja niitä. Kun leikkuri on leikannut kuvat, ovat tarrakirjan materiaalit valmiita käsin koottaviksi.
– Ukrainassa nämä ovat suosittuja, Balkina sanoo ja tulkki Irina Tsabanovan kääntää.
Balkinan mukaan tarrakirjat tukevat lapsen hienomotoriikkaa ja kehittävät mielikuvitusta sekä keskittymiskykyä.
– Lapset voivat irrottaa ja kiinnittää kuvia, opetella värejä, eläimiä, numeroita, kertotauluja tai kieliä.
Oksana Balkina toivoo, että aikuiset lukevat kirjoja lasten kanssa, koska yhdessä lukeminen on keino vahvistaa vanhempien tai isovanhempien ja lasten välistä yhteyttä.
– Yhdessä tekeminen on tärkeää. Lapset oppivat parhaiten leikin kautta rakkaudellisessa ilmapiirissä, Balkina kertoo.
Kotoisin Oksana Balkina on eteläisestä Ukrainasta, Nikolajevista läheltä Odessaa.
– Olimme pakotettuja jättämään hyvän elämämme Ukrainassa sodan alettua. Muutimme Laitilaan, koska halusimme rauhallisen ja turvallisen ympäristön elämälle ja lasten kasvattamiselle.
Kotimaassaan Balkina työskenteli maatalousyrityksen osto ja myynti -osastolla, mutta hänellä oli myös oma yritys, jossa myytiin käsintehtyjä burgereita.
Oksana Balkina tuli Suomeen ja Laitilaan miehensä ja kahden lapsensa kanssa heti Ukrainan sodan alettua. Hän sai töitä Uudenkaupungin autotehtaalta.
– Tulimme jäädäksemme, joten ostimme heti asunnon.
Autoteollisuuden alamäki johti kuitenkin lomautukseen ja irtisanomiseen. Balkina sanoo uskovansa parempaan tulevaisuuteen.
– Tunteitani on vaikea kuvata tarkasti. Kun minulla oli työpaikka, tunsin hieman enemmän rauhaa, vakautta ja itsevarmuutta.
Kun Balkina jäi pois autotehtaan työstä, hän alkoi kehittelemään omaa yritystä. Nyt hän on tuore Pupu Yussi -yrityksen yrittäjä. Tarrakirjojen kohderyhmänä ovat äidit, joilla on pieniä lapsia. Oksana Balkina toivoo myös päiväkotien ja koulujen sekä ikäihmisten ja kehitysvammaisten asumisyksiköiden kiinnostuvan tarrakirjoista.
– Tarrakirjalla voi leikkiä miljoonalla eri tavalla, hän kertoo ja näyttää maatilakirjaa, jossa maatilan tyttö ja poika voivat hoitaa hevosia, korjata satoa kasvimaalta tai ajaa traktorilla.
Nyt Oksana Balkina yhdistää yrittäjyyden suomen kielen opetteluun Arffmanin kielikurssilla Uudessakaupungissa.
– Uskon, että kielen oppiminen on tärkeää, mutta kotoutumisessa vielä tärkeämpää on, että maahanmuuttajille tarjotaan mahdollisuuksia osallistua yhteisön toimintaan, tehdä merkityksellä työtä ja tuntea olevansa osa yhteiskuntaa.
Pupu Yussin tuotantoa on Suomi-kirja, jossa käydään läpi maan perustietoja, eläinlajistoa, ruokia, juhlapyhiä ja maantiedettä. Tarrakirjan avulla voi oppia paitsi suomen kieltä, myös tutustua kulttuuriin kuten saunomiseen.
Oksana Balkina sanoo, että Laitilasta on tullut hänen lempikaupunkinsa. Hän kiittelee suomalaisia kärsivällisyydestä, vaikka yhteistä kieltä ei aina ole. Lapset viihtyvät kuulemma hyvin.
– Minulle on tärkeää kehittää liiketoimintaa juuri Laitilassa, jotta myös muut yrittäjät eivät pelkäisi rekisteröidä toimintaansa ja näin rikastuttaa kaupunkia palveluilla sekä kartuttaa budjettia.
Oksana Balkina kertoo olleensa aina yrittäjähenkinen. Rohkealla asenteellaan hän haluaa näyttää esimerkkiä myös omille lapsilleen.
– Ei kannata luoda turhia pelkoja. Vaikka jokin ei heti onnistuisikaan, se tuo arvokasta kokemusta, josta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa.
”Puhuminen vieraalla kielellä kuormittaa”
Laitilan Sanomiin otti vähän aikaa sitten yhteyttä henkilö, joka toivoi juttua Ukrainasta maahanmuuttaneiden nuorten integroitumisesta Laitilaan. Hän oli havainnut, että suomea äidinkielenään puhuvat ja ukrainaa puhuvat nuoret liikkuivat eri porukoissa.
Tulkkina Oksana Balkinan haastattelussa toiminut Irina Tsabanova on seurannut ukrainalaisten lasten kotoutumista läheltä, sillä hän työskentelee muun muassa koulussa.
Tsabanovan mukaan ukrainalaiset ovat kotoutuneet hyvin, ja yhteistyö äidinkieleltään suomenkielisten kanssa sujuu luokissa hienosti.
– He ymmärtävät suomea ja pystyvät keskustelemaan suomeksi. He ovat kaksikielisiä ja auttavat usein vanhempiaan suomen kielessä.
Kuitenkin vapaa-ajalla Ukrainasta kotoisin olevat saattavat hakeutua seuraan, jossa he voivat puhua omalla äidinkielellään.
– Puhuminen vieraalla kielellä kuormittaa lapsia, selittää Tsabanova.
