Seutukaupunkien historian ensimmäiset valtiopäivät pidettiin Laitilassa kaupunginjohtaja Lauri Katteluksen koollekutsumina tiistaina.
Avauksessaan Kattelus kertasi nopeasti seutukaupunkien tärkeyden oman alueensa keskuksina. Hän nimitti seutukaupunkeja perusyksiköiksi, jotka tarjoavat työtä, toimeliaisuutta sekä hyviä yhteyksiä. Laitilaa hän kuvaili työtäpelkäämättömäksi paikaksi, josta löytyy sekä maataloutta että teollisuutta.
Katteluksen mukaan suurista ja pienistä kaupungeista puhutaan paljon, mutta seutukaupunkien kaltaiset tavalliset kaupungit jäävät vähemmälle. Etenkin Etelä- ja Länsi-Suomessa on paljon tällaisia kaupunkeja, jotka pärjäävät yksinäänkin ja jäävät siksi usein keskusteluiden ulkopuolelle.
Seutukaupunkien olemusta avasi Tampereen yliopiston professori Arto Haveri, joka on toiminut kunta- ja aluejohtamisen professorina jo 26 vuotta.
Haveri puhui seutukaupungeista paikallisdemokratian ja elinvoiman kivijalkana. Niillä on tärkeä rooli työ- ja asuinmahdollisuutena suurten kaupunkien ja maaseudun välissä. Seutukaupunkien vahvuuksina hän luetteli sujuvan arjen, turvallisuuden, yhteyden päättäjiin ja viihtyisän asuinympäristön.
– Seutukaupungeilla on tärkeä merkitys maakuntakeskuksien ulkopuolisen Suomen selkärankana, Haveri toteaa.
Esityksessään hän puhui myös kuntien eriytymisen ja erilaistumisen trendistä. Haverin mielestä se on merkittävin koko kuntakenttää koskettava trendi tällä hetkellä. Trendissä isot kaupungit kasvavat ja pienet kutistuvat. Sen seurauksena kuntien haasteet ja mahdollisuudet eroavat toisistaan yhä enemmän. Väestön ikääntyminen, maaseudulta poismuuttaminen sekä monikulttuurisuus vaativat kaupungeilta erilaisia toimia. Lapsille ja nuorille pitää järjestää koulutusta, ikääntyville palveluita ja uusille tulokkaille töitä ja tukea. Ongelmiaa tuottaa erityisesti huoltosuhteen huononeminen, eli lasten ja eläkeläisten kasvava suhde työikäiseen väestöön verrattuna.
Lisäksi tapahtuu pistemäistä erilaistumista, mikä johtuu taas kuntien omasta strategisesta johtamisesta. Jos kunta rakennuttaa vaikka suuren tuulivoimapuiston, se on hyvin erilaisessa asemassa kuin naapurikunnat. Pistemäiseen erilaistumiseen vaikuttavat lähes pelkästään kunnan omat päätökset.
Kuntia koskettaa yhtenäiskuntamalli mutta erilaistuminen haastaa sitä. Mallin mukaan kunnilla on sijainnista, koosta ja muista tekijöistä riippumatta samat oikeudet ja velvoitteet. Haverin mukaan esimerkiksi Etelä-Euroopassa toimitaan eri tavalla, ja alueilla on erilaisia velvoitteita ja oikeuksia suhteessa toisiinsa.
Haveri nosti esille Orpon hallituksen hallitusohjelmaa, jossa sanotaan, että ”on tärkeää tunnistaa ja sallia kuntien erilaistuminen”. Erilaisuus sanoitetaan siis voimavaraksi.
Haveri painotti vielä kuntayhteistyön tärkeyttä. Toinen tärkeä asia on kaupunkien erikoistuminen omiin vahvuuksiin.
– Seutukaupungin elinvoimaisuus edellyttää strategisiin valintoihin perustuvaa johdonmukaista eriytymistä, erikoistumista ja yhteistyötä.
Seutukaupunkiverkosto on 56 kaupungin vapaaehtoisuuden pohjalta muodostunut yhteistyöverkosto. Seutukaupunkeja ovat kaupungit, jotka ovat oman seutunsa ja talousalueensa keskuksia tai keskuspareja, mutta eivät maakuntiensa keskuksia. Seutukaupungeissa asuu liki miljoona asukasta ja niissä on yli 60 000 yritysten toimipaikkaa. Ne ovat sujuvan elämän keskuksia, joissa työn ja perheen sekä monipuolisen ja laadukkaan vapaa-ajan yhdistäminen on helppoa ja mutkatonta. Kuntaliitto koordinoi ja muodostaa alustan verkostolle sekä tarjoaa sen toiminnalle asiantuntijatukea. (Lähde Laitilan Kaupunki).
