Pirjo Koski
Takana oli tekstiä kirjoittaessa ensimmäisiä kunnon tähtikuvausreissuja. Yö oli täynnä yllätyksiä – todella positiivisia sellaisia. Viimeiset seitsemän vuotta Vexven tehtaan valot värjäsivät eteläkaakkoon otetutut tähti- ja revontulikuvat vuosi vuodelta pinta-alallisesti enemmän sinisiksi. Yötaivas ei ollut enää lähikylien asukkaidenkaan nähtävillä.
Sisuuntuneena kuvia värittävään siniseen huntuun päätimme viime talvena ottaa härkää sarvista ja nostaa – koska Laitlassa ollaan, kukko pöydälle. Niinpä ystäväni kanssa kirjoitimme valaistusasiaa koskevan sähköpostin Vexven tehtaan johdolle tyyliin: Tähdet eivät enää näy, koska tehtaan valot. Voisitteko tehdä jotain?
Lähetin meilin matkaan. Lopulta tarvittiin yksi viisas muutosmyönteinen johtaja kuuntelevalla korvalla ja empatialla varustettuna.
Sitten alkoi tapahtua. Maaliskuun lopulla totesin ystävälleni, että ihan kuin Vexve olisi sammuttanut yöksi suurimman osan valoista. Tähän väliin tuli valoisa aika, kevät ja kesä. Syksyllä totesin omin silmin, että tehtaan valojen luoma sininen huntu oli keskiyön jälkeen horisontista kadonnut ja elokuussa kotigalaksimme Linnunrata näkyi Vidilässä seitsemän vuoden tauon jälkeen!
Lämpimästi kiitämme Vexve-yhtiötä valojen säädöstä. Valohuntu loistaa poissaolollaan kello 00–05 välisen ajan. Muina aikoina huntu on edelleen olemassa, mutta melko maltillisena. Jotain säätöjä jäljelle jääneisiin valoihin lienee tehty, koska etelän sunnilla ollut huntu on laskenut matalalle, ja se on valokuvista hävitettävissä matalan puuston avulla.
Ajelin eräänä elokuisena yönä ristiin rastiin saunavihdalle tuoksuvaa maaseutua kiertäen Vidilän ja Kodjalan kylät. Taivaalla näkyi jopa sellaisia himmeämpiä tähtiä, mitä ei ole näkynyt aiemmin. Myös Linnunradan eräs yksityiskohta, joutsenen sumu, erottui kohtalaisesti. Siinä maaseudun yöstä nauttiessani yötaivaalla viiletti pieni, Perseidien tähdenlento, joka piirsi hennon viirun tehtaan yläpuolelle.
Ilmiöbongaus on lähtenyt Suomessa hirmuiseen nousuun ryhmämme löytämän uuden revontulimuodon eli dyynien jälkeen. Uusia ilmiökuvaajia syntyy koko ajan ja miltein jokainen aloittelija haluaa opetella pimeäkuvaamisen salat, joten tehtaan teko oli mielestäni mittava kädenpuristus kaikille yön kulkijoille eli luonnonilmiökuvaajille.
Olen äärettömän onnellinen, että valosaaste on Laitilassa pienentynyt radikaalisti. Osa kiitoksista kuuluu myös kanssaihmisille pihavalaistuksien vähenemisen muodossa. Nämä ovat pieniä tekoja, joilla on suuria vaikutuksia. Eläinten ja hyönteisten saamaa hyötyä pystymme hädin tuskin vain arvailemaan.
Kirjoittaja on laitilalainen ilmiökuvaaja.