Viime perjantain lehdessä oli kehuja Laitilan eri kylille, asukkaiden lähettämiä. Tuli vähän paha mieli oman kyläni Kusnin puolesta, kun kukaan ei ollut sanonut siitä mitään.
Miksi en itse kehunut kylääni, kun kerran huomasin asian ajoissa ja asun täällä?
Vähältä piti, etten olisi sitä tehnyt. Innostuin kyllä, kun huomasin toimituksen pyynnön kyläkehujen lähettämisestä ja mietin, mitä sanoisin.
Ensimmäinen asia, joka mieleeni tuli, oli se, että Kusnista on helppo lähteä Turkuun.
Ei sitä voinut sanoa, se olisi kuitenkin käsitetty väärin. Lyhyt matka Turkuun, sieltä pääsee helposti pois, se onkin pienen Kusnin mainioin puoli, toden totta!
En minä sitä sillä tavalla tarkoita, tietenkään. Täältä nyt vain on helppo lähteä Turkuun, jossa minulla on perhettä ja asioita ja jossa usein käyn. Yhtä helppo ja nopea sieltä on tulla takaisin tänne, kotiin.
Toiseksi ajattelin luonnonrauhaa, mutta se on itsestäänselvyys ja sitä löytyy joka kylästä. Ei täällä Kusnissa taida muihin kyliin verrattuna olla mitään erikoisen hyvää jos ei huonoakaan, kylämme on tavallinen pieni maalaiskylä ja sellaisena tavallisen hyvä paikka asua. Se, että iltaisin useimpien talojen ikkunoista vielä tuikkii valo, on itsessään suuri asia, josta sopii olla kiitollinen.
Kun reilut kaksikymmentä vuotta sitten päädyimme Kusniin, emme suinkaan tulleet kylän tai edes paikkakunnan, vaan talon vuoksi. Kesäpaikaksi sopiva talo olisi yhtä hyvin voinut löytyä vaikka Somerolta tai Aurasta, jostain josta olisi kohtuullinen matka Turkuun. Ei meillä silloin ollut mitään aikeita asettua tänne pysyvästi, kuten nyt on tapahtunut.
Jos nyt olisin muuttamassa Turusta Laitilaan ja tietäisin sen, mitä tiedän, voi olla, että kyläksi valikoituisi joku muu. Ei siksi, ettenkö viihtyisi Kusnissa vaan siksi, että joissain kylissä on asioita, jotka houkuttaisivat. Yksi on ilman muuta Kaivolan kesäteatteri ja sen ympärillä oleva yhteisö. Toinen on Leinmäen vilkas kylätori ja kolmas voisi olla joku sellainen kylä, josta on kävelymatka uimarannalle. Se, ovatko kaupat ja muut palvelut lähellä vai kaukana, on se ja sama, oleellista on se, pääsenkö liikkumaan. Kauppa voi olla sadan metrin päässä, mutta jos sinne ei pysty menemään, siitä ei ole mitään iloa.
Maalla asumisesta tuodaan parhaimmillaan esiin idylli. Pahimmillaan se esitetään hankalana ja työläänä, pimeyden ja tieriitojen sävyttämänä ankeutena. Harvoin sen yhteydessä käytetään sanaa ylellinen, vaikka juuri sitä se on. Se, että me maalaiskylissä asuvat saamme elää raikkaan ilman, avarien maisemien ja monipuolisen, villin luonnon ympäröiminä, on ylellisyyttä jos mikä. Jos täältä olisi pakko muuttaa minkä tahansa kaupungin keskustaan, se tuntuisi rangaistukselta.
Yhden asian kyllä muuttaisin jos voisin. Kauniiden sanojen ystävänä ja vähän fanaatikkonakin toivoisin, että kylälläni olisi kauniimpi nimi. Onhan Kusni persoonallinen ja ainutlaatuinen, mutta kauniiksi sitä ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.