Tämä on pieni tarina henkilöstä, joka jäi leskeksi ja eläkepäivätkin tuntuivat pitkiltä. Hän hankki itselleen mustan pörröisen nelijalkaisen kaverin, josta hänelle tuli kaveri lenkille.
Tänä päivänä he ovat tuttu näky Koveron ja Haukan teillä ja kulmilla. Yksi naapureista nimesi hänet Koveron herttaisimmaksi henkilöksi.
Hän on myös luonnonsuojelija, joka lenkillä ollessaan kerää muovipussiin tyhjät kaljatölkit, paperit, pullot ja muut roskat, joita ajattelemattomat ihmiset ovat autoistaan luontoon heitelleet.
Heille on tullut kuin oma reviiri. Kesällä se laajeni sivuteille ja poluille, talvella pieneni lumen, jään ja liukkauden tähden. Joka päivä ajaessani tämän tien, pysähdyn hänen kanssaan vaihtamaan muutaman sanan.
Puhumme mitä kuuluu, ilmoista, terveydestä ja toivotamme toisillemme hyvää päivän jatkoa. Politiikan jätämme rauhaan.
Toivon Tertulle ja lenkkikaverille turvallisia lenkkejä, terveyttä, hyvää ja valoisaa uutta vuotta. Tavataan taas ensi vuonna näissä samoissa merkeissä.
Autoileva juttukaveri Pentti