Uutisoinnissa sääilmiöt ovat viime vuosina saaneet värikkäitä kutsumanimiä. Lumimyrskyä on nimitetty valkoiseksi kurittajaksi ja pitkää hellejaksoa käristyskupoliksi. Nimityksille on helppo naureskella ja arvelenpa, että se on osaltaan tarkoituskin. Otsikoiden on tarkoituskin huvittaa, ärsyttää ja ennen kaikkea saada klikkaamaan juttu auki. Ihmisluonto vain on sellainen, eikä siinä mitään väärää ole.
Kun itse tulen pohjoisesta, jossa vasta -35–40 asteen lämpötila oikeutti yläkoululaisen jäämään sisätiloihin välitunneiksi, sininen sadisti tai valkoinen kurittaja aiheuttaa vakavaa hihittämisen tarvetta. Sen sijaan käristyskupoli ei Kuusamon leveyksillä tullut kovin tutuksi 90-luvulla. Ehkä se tosin ei ole ihan niin tuttu ollut etelässäkään 30 vuotta sitten, koska pidemmät hellejaksot ovat yleistyneet vasta ilmastonmuutoksen myötä.
Myrskyille on tapana antaa myös erisnimiä. Yksi ensimmäisistä oman nimensä saaneista myrskyistä oli vuonna 2011 riehunut Tapani-myrsky, joka kaatoi puita ja aiheutti pitkään jatkuneita sähkökatkoja. Kun myrskyllä on nimi, otsikointi muuttuu heti jännittävämmäksi. Hurjistunut Heikki herätti kauhua Heinävedellä on huomattavasti kiinnostavampi otsikko kuin Myrskytuulet kaatoivat puita Heinävedellä. Nimi annetaan sen nimipäivän mukaan, jonka aikana myrskyn odotetaan iskevän. Toisinaan Sylvit ja muut nokkavammat tulijat tekevät ohareita ja matkaavatkin Ruotsiin, jossa ne taas saavat vähän paremmin ruotsalaisten suuhun sopivia nimiä.
Sääjournalismi on sikäli turvallinen paikka leikitellä, että sääilmiöt harvoin loukkaantuvat kärjistävästäkään otsikoinnista. Toki se, että hellejakso merkitsee toisille hengenvaaraa tai myrsky merkittäviä aineellisia vahinkoja, on otettava huomioon.
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien toimittaja, joka on lapsuudessaan tottunut sinisiin sadisteihin ja valkoisiin kurittajiin.
