Tatu Ujula
Tammikuussa suomalaiset saivat jäätävän suihkun niskaansa. Valitettavasti en tässä puhu pelkästä paukkupakkasesta ja tuivertavasta tuulesta. Ne olisivat jo yksinään olleet kyllin paha rasti. Sen sijaan mielessäni on sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän kylmäävä raportti. Työryhmän esitys oli nykyisen sairaalaverkon suoranainen alasajo.
Lienee sanomattakin selvää, että maamme taloutta on hoidettava. Vastuullinen taloudenpito takaa sen, että jätämme jälkeemme kestävän yhteiskunnan tuleville sukupolville. On silti perusteltua kysyä, millaisia arvovalintoja haluamme tehdä. Onko meille tärkeää, että koko Suomi pysyy asuttuna myös jatkossa? Entä tuleeko jokaisen saada sairautensa ja vaivojensa mukaista hoitoa?
Olen vankasti sitä mieltä, että harvoin tarvittavat palvelut ja vaativat leikkaukset tulee keskittää. Sen puolesta puhuu paitsi talous, mutta lisäksi myös potilasturvallisuus. Tuskin kukaan haluaa päätyä leikkauspöydälle, jonka ympärillä häärivällä henkilöstöllä ei ole toimenpiteen vaatimaa rutiinia. Sen sijaan usein tarvittavat palvelut tulee saada läheltä.
Tähän asti yhteiskunnassamme on ollut kirjoittamaton sääntö, että kaupungit ja maaseutu elävät tiukassa yhteistyössä. Molemmat tarvitsevat toisiaan – kukaan ei pärjää yksin. On kohtuutonta, jos maaseudun olot kurjistetaan säästöjen nimissä.
Pitkät välimatkat ovat paitsi epäinhimillisiä sairaille, samalla myös turvallisuusriski. Kukaan ei halua matkustaa tuntikausia kipeänä lääkäriin. Jos saat vakavan sairaskohtauksen, on voitava luottaa siihen, että apu tulee ennen kuin on liian myöhäistä.
Oli virkistävää huomata, että jätettyä raporttia ei purematta nielty. Raportista syntyi mediassa vilkasta keskustelua, mikä on aina oikea merkki. Ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä päätöksiä on vakavasti harkittava. Arvokeskustelussa tulisi olla mukana koko eduskunta. Tämä on poliittisille puolueille erinomainen paikka vaikuttaa ja kantaa oma kortensa kekoon. Kuurupiiloa ei tällä asialla tule leikkiä.
Tulevaisuuteen sisältyy monia epävarmuuksia. On kuitenkin varma, että soten kalaverkkoa saadaan vielä setviä kotva jos toinenkin.
Kirjoittaja on kotoisin Laitilasta ja työskentelee Ypäjän kunnanjohtajana.