Lähihoitaja on muutakin kuin hoitoa ja hoivaa tarjoava työntekijä.
– Minä pidän lähihoitaja-nimikkeestä. Tässä ollaan lähellä vanhuksia, ja joskus voimme olla asukkaiden ainoita läheisiä. Ei kaikilla käy omaisia, tai sitten he pääsevät käymään tosi harvoin. On ihanaa, jos saa luotua itsensä ja asiakkaan välille luottamuksen, Kaukolankodissa Ainolaosastolla työskentelevä Heidi Ruokolainen sanoo.
Sekä Ruokolainen että Kaukolankodin Johannatuvalla työskentelevä Tanja Tuominen kertovat, että asiakkaalta saatu palaute tuo työhön merkityksellisyyttä.
– Joka kerta kun avaan osaston oven, sieltä aukeaa oma maailma ja huomaan, että minulta unohtuvat omat huolet ja murheet, jos niitä sattuu sillä hetkellä olemaan. Sinne on aina tervetullut ja asukkaat ovat aivan ihania. Jokaisella heillä on oma tarina kerrottavana iloineen ja suruineen. Vaikka se on raskasta työtä, se on silti tosi palkitsevaa ja antaa enemmän kuin ottaa. Parasta on joltain mummolta tai pappalta tulee se kiitos, taputus poskelle tai vaikka halaus. Siitä tulee sellainen olo, että on onnistunut, Tuominen kuvailee.
Lähihoitajakouluun hakeutuva käy läpi soveltuvuustestin. Välissä oli aika, jolloin soveltuvuustestiä ei vaadittu, mutta sekä Tuominen että Ruokolainen ovat sitä mieltä, että testi on tärkeä.
– Lähihoitajalla täytyy olla sydän tähän ammattiin, Ruokolainen sanoo.
Ruokolainen ja Tuominen ovat päätyneet alalle hieman eri reittejä, vaikka poluissa on yhteneväisyyksiäkin.
Ruokolainen opiskeli alunperin sairaanhoitajaksi, mutta harjoittelujakso Kaukolankodissa herätti kiinnostuksen perustason hoitotyöhön ja hän päätyi opiskelemaan lähihoitajaksi.
– Ennen sairaanhoitajaopintoja opiskelin matkailuvirkailijaksi ja lisäksi ehdin opiskella psykologiaa ja kasvatustiedettä avoimessa yliopistossa. Vasta kun pääsin hoitajan tehtäviin, koin, että tämä on minun juttuni.
Myös Tuominen on alanvaihtaja. Hänellä oli takanaan yli 20 vuoden kokemus kaupalliselta alalta, kun pitkään taustalla kytenyt ajatus alanvaihdoksesta lopulta konkretisoitui vuonna 2016.
Tuominen valmistui lähihoitajaksi vuonna 2018.
– Hoitoala on kiinnostanut minua aina. Se nakotti siellä taustalla jo useamman vuoden ennen kuin päätin lähteä opiskelemaan, Tuominen kertoo.
Parhaimmillaan lähihoitajan työ on tekijöidensä mielestä silloin, kun siihen on mahdollisuus keskittyä ja tehdä kiireettä. Kaikkialla tähän ei ole mahdollisuutta. Aina aika ajoin esiin nousevat alaa koskevia epäkohtia kuten laiminlyöntejä.
Tuominen ja Ruokolainen pitävät tärkeänä, että epäkohdat tulevat esiin ja niihin voidaan puuttua.
– Tuntuu samalla tosi pahalta, että jossain pääsee näin käymään. Itse tietää, että omalla osastolla ja koko talossakin tehdään kaikki asiat hyvin, joten itsellä on hyvä omatunto.
– On tosi surullista, että jossain paikoissa on niin kova kiire tai suuri työtaakka. Meillä on hyvä hoitajamitoitus, joten ei tule sellainen olo, että olisi työtaakkaa vaan on hyvä olla töissä, Ruokolainen pohtii.
Tuomisen kokemukseen mukaan muistiosastolla kiire täytyy jättää oven ulkopuolelle.
– Vaikka muisti voi olla heikko, toiset aistit ovat niin vahvoja, että he aistivat pienimmätkin asiat. Jos sinulla olisi kiire, he vaistoaisivat sen. Heille täytyy antaa aikaa, ja silloin on tärkeää, että hoitajamitoitus on kunnossa. Silloin arki sujuu mielekkäästi ja hyvin.
Ruokolainen ja Tuominen ovat molemmat tehneet töitä myös muualla, mutta parhaiten he ovat viihtyneet juuri Kaukolankodissa.
– Tänne olen aina halunnut palata. Tykkään työkavereista, työyhteisöstä ja asukkaista. Kun vanhukset tulevat tutuksi niin sitten on kiva olla töissä, Ruokolainen sanoo.
– Tämä on ollut paras paikka, enkä vaihtaisi pois. On hyvä, että on käynyt muualla niin osaa arvostaa asioita täällä, Tuominen lisää.
Kaukolankodissa pidetään heidän mukaansa huolta sekä asukkaiden että työntekijöiden hyvinvoinnista. Yhtenä esimerkkinä Tuominen nostaa esiin Johannatuvan aidatun pihan.
– Siellä on katettu terassi, jossa me kahvitellaan keväisin, kesäisin ja aika pitkälle syksyynkin. Me myös kasvatamme siellä salaattia, persiljaa ja perunaa. Nyt oli juuri juttua, että taas keväällä aloitetaan viljely ja lisätään virikkeellisyyttä asukkaiden kanssa. Siihen mielestäni panostetaan. Koska piha on aidattu, asukkaat pääsevät itse halutessaan ulos. Meillä on kesäisin ovet auki ja siellä on marjapensaita, joista voi käydä syömässä marjoja, hän kertoo.
Molemmat kokevat lähihoitajan työn arvostuksen kasvaneen viime vuosina. Käytännössä tämä näkyy myös siinä, että hoitajille on tarjolla enemmän vastuuta. Hoitajat pääsevät tekemään erilaisia toimenpiteitä kuten haavanhoitoa ja katetrointia ja lisäksi koulutukseen saaneet hoitajat osallistuvat lääkehoidon suunnitteluun ja toteutukseen.
Tuomisen mukaan on hyvä, että alan arvostus kasvaa.
– Työnantajan taholta arvostuksen kasvaminen näkyy siinä, että hoitajien ammattitaidosta halutaan pitää huolta ja koulutusta on tarjolla, Ruokolainen kertoo.
Vaikka arvostus on kasvanut, sen toivotaan näkyvän myös palkassa. Alan palkkaus ei Ruokolaisen mielestä vastaa täysin työn vaativuutta. Tuominen on samoilla linjoilla:
– Vastuuta on paljon. Itse koen, että meillä on vastuu hoitaa ihmistä päivästä toiseen ja seurata läheltä heidän hyvinvointiaan, lääkitystään ja toimintakykyään.
Lähihoitajapäivä
- Kansallista lähihoitajapäivää vietetään 27.1.
- Teemapäivällä Super tuoda lähihoitajan työtä tutuksi kaikille ja vahvistaa hoitajien me-henkeä.
- Päivää on vietetty vuodesta 2009 lähtien.
Lähde: superliitto.fi
