Se on niin kaukanakin. Sieltä on lyhyt matka kirkonkylään mutta kirkonkylästä on sinne niin pitkä matkakin. Ei sinne kukaan halua, susiakin joka puolella. Näinkö virkamiesten ja päättäjistä enemmistön keskuudessa ajatellaan? Siltä täällä tuntuu.
Itäkulma ja siellä Kaivola oli vuonna 1988 koko valtakunnan vuoden kylä. Eräällä arkkitehtiylioppilaalla teetätettiin jopa suunnitelma kylän maankäytön kehittämiseksi ja kylän elinvoiman vahvistamiseksi. Haluttiin luoda uusi kasvusuunnitelma. Tämän hän teki diplomityönään ja valmistui arkkitehdiksi.
Kiitos paikallisen opettajapariskunnan, mahdottomasta tehtiin mahdollinen. Millä tavalla? Omaten näkemyksellisyyttä, uskoa siihen, että toisinkin voisi olla ja lopulta vahvalla sitoutumisella omiin juuriinsa ja yhteiseen tekemiseen. Mutta ennen kaikkea uskallettiin ajatella eri tavalla kuin mikä oli valtavirta. Siihen tarvittiin tahtoa ja näkemyksellisyyttä ja kykyä saada ihmiset tähän mukaan.
Onko meillä Laitilassa tätä kykyä? Siis koko Laitilassa? Se on hiipunut valitettavasti Itäkulmaltakin. Mutta vielä ei ole liian myöhäistä, ei Itäkulmalla eikä etenkään Laitilassa.
Mutta mistä löytyy se rohkea virkamies tai rohkea päättäjä, joka ryhtyy tekemään tai pyytää virkamiehistöä valmistelemaan myös vaihtoehtoisia kasvustrategiota koko yhteiselle Laitilallemme, muitakin kuin ”kylät kiinni ja kaikki kirkonkylään” kustannussäästösuunnitelmia. Jatkuvalla säästämisellä ”pää tulee vetävän käteen” ilman näkemystä kasvusta.
Tarvitaan strategioita, jotka ovat toki vakaalla pohjalla taloudellisesti, mutta jotka rakentavat taloutta kasvuun perustuen. Strategioita, joissa ei korostu loputon säästäminen vaan myös kasvu perustuen kokonaan toisenlaiseen tapaan ajatella sitä, miten Laitilasta saadaan houkutteleva asuinpaikka, etenkin lapsiperheille. Tätä on varmasti tehty jo tähänkin mennessä, siitä ei ole kysymys etteikö olisi, mutta uutta ajattelua tarvitaan nyt.
Laitilassa on vireää yritystoimintaa, joka on tuonut työpaikkoja. Laitilassa on vahvasti panostettu kirkonkylän urheilumahdollisuuksiin, joka varmasti kiinnittää monet urheilevat perheet Laitilaan. Mutta entä kylät? Se miten kyliä ja kyläkouluja on hyödynnetty, on vain pintaraapaisu ilman todellista panostusta rakentaa tästä kolmas tukijalka Laitilan houkuttelevuuden lisäämiseksi.
Mutta palataan Itäkulmaan. Vuoden kylä 1988, Suomen vanhimpiin kuuluva kesäteatteri, kyläkoulu joka ollut toiminnassa vuodesta 1897, useita uusia omakotitaloja, mutta lapset puuttuu ja sen myötä kyläkoulu, joka eittämättä on 15 km kirkonkylästä sijaitsevan kulmakunnan sielu ja elinvoiman lähde. Lapsia pitää saada lisää, se on selvä.
Mutta nyt kun suunnitellaan koulun sulkemista kulmakunnalta, joka sijaitsee 15 km kirkonkylältä, on ymmärrettävä, että se on viimeistään lopun alku kulmakunnalle. Monet muut kylät ovat jo kirkonkylään kiinni kasvaneita uuden asutuksen myötä, eikä niiden elinvoimaan läheskään samalla tavalla vaikuta kyläkoulu, yhtään väheksymättä sen merkitystä näillekään kylille.
Ottakaa hyvät päättäjät tämä huomioon. Demokratia sinällään ei kaupungin päätöksenteossa takaa Itäkulmalle tulevaisuutta, koska meitä on rajallisesti. Eikä Itäkulmakaan voi tuudittautua siihen, että kaupunki hoitaa. Tonttejakin rakentamiselle löytyy varmasti niitä haluaville, mutta epävarmuus koulun jatkumisesta ei innosta rakentamaan.
On myös itse Itäkulmalla aktivoiduttava. Mutta, Itäkulman kyläkoulu on säilytettävä, Laitilan rakennettava ennakkoluuloton kasvustrategia, joka perustuu erilaistumiseen kylien, mukaan lukien kirkonkylä, ja kyläkoulujen opetukseen. Ja samalla ennakkoluulottomasti muutettava koulunkäyntialueiden rajoja. Laitilan sanomissa on ollut hyviä aloitteita sen puolesta, että ala-asteen opetus jakautuisi tasaisemmin kirkonkylän koulun ja muiden kylien koulujen, myös Itäkulman, kesken. Suurempaan kouluun kirkonkylään ehtii myös ala-asteen jälkeen.
Säästöt Itäkulman koulun sulkemisesta ovat mitättömiä suhteessa tarpeeseen. Päättäjät, rakentakaa kaupungin erilaistava kasvustrategia pohjautuvaksi kyliin ja kyläkouluihin. Antakaa virkamiehille toimeksianto. Ja ottakaa mukaan ennakkoluulotonta markkinointi- ja kasvuhenkistä ulkopuolista näkemystä ja vaikka kohta valmistuva, asioita ulkopuolelta katsova, opiskelija, joka voisi päättötyönään tehdä valtakunnallista julkisuuttakin saavan lopputyön siitä, miten mahdottomasta tehtiin mahdollinen.
Kotiseutuyhdistys Suhina rakennutti aikoinaan kymmeniä vuosia sitten tien yli Toman suon, jotta lapsia saatiin lisää kouluun. Löytyykö samanhenkistä tekemistä vielä, tällä kertaa kaupungiltamme?
Kotiseutuyhdistys Suhina
Itäkulman Nuorisoseura