Periaatteista päätettiin yksimielisesti, sillä aluehallituksen johtajisto oli neuvotellut sopuratkaisun yhdessä eri valtuustoryhmien kanssa.
Kun Varhan viranhaltijat esittivät maaliskuun puolivälissä palveluverkkoluonnoksen, jossa ei ollut sote-pistettä joka kuntaan, nyt aluevaltuusto linjasi toisin.
Palveluverkon periaatteiden mukaan joka kunnasta täytyy löytyä jatkossa vähintään sote-piste. Tämä tarkoittaa, että myös Pyhärannassa, Kustavissa, Maskussa, Koskella ja Oripäässä olisi sote-piste, jossa on minimissään sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan vastaanotto sekä mahdollisuus laboratorion näytteenottoon sekä lääkärin vastaanotto etäpalveluna.
Missä palvelupisteet fyysisesti sijaitsevat ja mitkä palvelut niissä on, niistä päätetään vasta seuraavassa vaiheessa.
Toinen muutos tuli ikääntyneiden asumispalveluiden periaatteisiin.
Viranhaltijat esittivät, että ikääntyneiden asumispalveluiden uudiskohteet olisivat vähintään 60-paikkaisia. Aluevaltuusto linjasi, että minimi on 40 asukasta.
Aluevaltuuston hyväksymät periaatteet linjaavat viranhaltijoiden tulevaa päätöksentekoa.
– Olemme poliittisesti huolellisesti käyneet palveluverkon periaatteita läpi ja rakentaneet yhteistä ymmärrystä siitä, mikä on kaikkein tärkeintä, aluehallituksen puheenjohtaja Sanna Vauranoja alusti keskustelua.
Erityisen tyytyväinen periaatelinjauksiin oli keskusta-ryhmä, joka on vaatinut lähipalveluiden säilyttämistä.
– Toivottavasti puolueet oikeasti myös sitoutuvat näihin periaatteisiin, että Varsinais-Suomi on sellainen hyvinvointialue, jonka jokaisesta kunnasta saa Varhan palveluita, Annika Saarikko (kesk.) korosti.
Saarikko arvioi, että sote-pisteiden harventaminen ei olisi tuonut edes säästöjä.
– Kaavaillut säästöt olivat erittäin marginaalisia, ne olisivat vain siirtyneet Kela-kyytien kustannuksiin.
Saarikko kiitteli aluehallituksen johtajistoa siitä, että palveluverkon periaatteita hiottiin sovussa.
Nina Söderlund (vas.) kuvaili esitystä luovan poliittisen kirjoittamisen mestarinäytteeksi. Hän toivoi, että Varhan ratkaisujen tueksi saataisiin myös joukkoliikenneratkaisuja.
– Jos saavutettavuus ei toimi, se ei ole lähipalvelu.
Ari Korhonen (sd.) nosti esille, miten Pirkanmaan hyvinvointialueella on tehty päätöksiä ensin liikkuvista ja digipalveluista ja vasta sen jälkeen päätetty palveluverkosta.
– Sellainen näkymä Varhassakin pitäisi olla, että mitä asiakas saa, jos palveluverkko supistuu.
Johannes Yrttiaho (vas.) kritisoi yhteisöllisen asumisen lisäämistä ikääntyneiden asumispalveluissa.
– 2500 paikkaa korvattaisiin yhteisöllisellä asumisella. Tämä on hyvin epärealistinen tavoite, etenkin kun muistisairaudet lisääntyvät. Varha joutuu turvautumaan yksityisiin palveluihin, jotta palvelutarve pystytään kattamaan, ja se tulee kalliiksi, hän ennakoi.
Niina Alho (sd.) muistutti, että ikääntyneet kokevat paljon yksinäisyyttä ja turvattomuutta.
– On asiakkaita, jotka hyötyvät yhteisöllisestä asumisesta.
Hänestä ongelmana lähinnä on, mistä yhteisölliseen asumiseen sopivia asuntoja löytyy.
Varhan palveluverkon periaatteet
Aluevaltuuston hyväksymien periaatteiden mukaan Varha vahvistaa ikääntyneiden palveluissa yhteisöllisen asumisen, perhehoidon ja kotona asumista tukevien palvelujen osuutta ja vähentää ympärivuorokautisen palveluasumisen osuutta.
Perustason sairaalapalvelujen palveluverkon uudistamisen periaatteissa todetaan, että toimipisteiden muutoksissa huolehditaan riittävän palvelukapasiteetin säilymisestä sekä potilasturvallisuudesta.
Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden periaatteissa mainitaan, että väestön alueellisesti erilaiset ja muuttuvat palvelutarpeet sekä monikulttuurisuus huomioidaan perhekeskusten palvelutarjonnassa.
Sosiaali- ja terveyskeskuspalvelujen palveluverkon uudistamisen periaatteissa todetaan, että haavoittuville asiakasryhmille ja paljon palveluita tarvitseville on saatavilla lähipalveluita sote-pisteistä ja -asemista erikseen sovitusti. Palveluvalikoima voi vaihdella eri sote-pisteissä väestön tarpeiden mukaisesti.
Aluevaltuusto hyväksyi myös periaatteet mielenterveys- ja päihdepalveluiden, suun terveydenhuollon, toimintakykyä ylläpitävien palvelujen, työikäisten sosiaalipalvelujen ja vammaispalvelujen palveluverkon uudistamiselle.
Varhan talous sakkaa pahasti
Teija Uitto
– Hiukset on kohti kattoa ja päätä särkee, hyvinvointialuejohtaja Tarmo Martikainen aloitti ajankohtaiskatsauksensa aluevaltuustolle.
Päänsärkyä Martikaiselle aiheuttaa Varhan taloudellinen tilanne. Vuoden ensimmäisen neljänneksen perusteella laadittava talousennuste ennakoi tälle vuodelle noin 162 miljoonan euron alijäämää, kun talousarviossa alijäämäksi ennustettiin vielä noin 85 miljoonaa euroa.
– Tilanne on tosi surkea. Kun alijäämä on katettava vuoden 2026 loppuun mennessä, talous vaatii merkittäviä tasapainotustoimia. Niiden tunnelataus on suuri, Martikainen varoitti aluevaltuustoa.
Varhan tavoitteena on siirtää toiminnan painopistettä raskaammista palveluista kevyempiin.
Martikainen kertoi, että jo nyt myönteisiä muutoksia on saatu aikaan.
– Psykiatrian hoitoon jonottaneiden määrä on laskenut merkittävästi. Kirurgian hoitojonot ovat lyhentyneet. Perusterveydenhoidon avosairaanhoidossa hoitoon pääsy on merkittävästi parempi kuin vuosi sitten. Suun terveydenhuollon tilanne on pysynyt ennallaan.
Myös lähetteet erikoissairaanhoitoon ovat vähentyneet.
Martikainen muistutti aluevaltuustoa siitä, että vaikka hallitus on nyt kumoamassa tiukennuksia hoitotakuuseen, se ei vain helpota työkuormaa, vaan vähentää myös rahoitusta.
– Velvollisuudet poistuvat, mutta samalla poistuu rahoitus. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi ikääntyneiden ostosopimukset on päivitettävä.
Varhan talous kirvoitti laajaa keskustelua aluevaltuustossa. Annika Saarikko (kesk.) kyseli, onko säästöurakka realistinen ja miten jälkikäteistarkastus vaikuttaa Varhan rahoitukseen. Hän myös ehdotti, että Varha vetoaisi valtioon.
Martikainen vastasi Saarikolle, että jälkikäteistarkastus ei juuri muuta tilannekuvaa.
– Olemme arvioineet, että voisimme saada 7–8 miljoonaa euroa lisää. Se ei tätä isoa kuvaa muuta.
Lisäksi Martikainen totesi, että säästöt on tehtävissä, mutta aikataulu on haasteellinen.
Jaakko Kivisaari (kesk.) pohti priorisointia.
– Tehdäänkö asioita oikein, tehdäänkö oikeita asioita.
Niina Alho (sd.) oli huolissaan järjestökenttää koskevista leikkauksista.
– Puhutaan miljoonista euroista. Järjestöt tukevat kuitenkin meidän palvelutuotantoa. Näen, että tässä tilanteessa meillä on velvollisuus kertoa valtiolle, että rahat eivät riitä palvelujen tuottamiseen.
Myös Ari Korhonen (sd.) painotti tarvetta käydä keskustelua valtion suuntaan.
– Hyvinvointialueiden pitäisi luoda painetta valtion suuntaan, että hyvinvointialueet tarvitsevat lisää aikaa ja väljennystä talouden raameihin.
Samalla kannalla oli Janina Andersson (vihr.). Hänestä hyvinvointialueiden pitäisi toimia asiassa yhdessä.
– Ymmärrämme, että suuria muutoksia täytyy tehdä, mutta niitä ei voi tehdä paniikissa.
