Sinä päivänä kun Suomi suri Vantaan kouluampumista, Ihodessa kaksi koululaista pelasti miehen joesta.
Leevi Aerila, 10, oli pyöräilemässä koulusta kotiin, kun kuuli Ihodenjoen sillalle ajaessaan avunhuutoja. Hän havaitsi miehen veden varassa joessa.
– Ensin ajattelin, että hän on lähtenyt uimaan ja joutunut pulaan. En huomannut heti autoa.
86-vuotias autoilija oli saanut sairaskohtauksen ja sen seurauksena auto oli ajautunut sillalta jokeen. Hän virkosi kylmässä vedessä ja pääsi ulos autosta.
Kun Leevi kuuli avunhuudot, auto oli jo kääntynyt joessa pystyasentoon ja mies makasi sen takakontin päällä. Tilanne oli hyvin vaarallinen, sillä auto oli uppoamassa syvälle veteen.
Leevi pysähtyi sillalle ja soitti apuun kaverinsa Matias Lainion, 10, joka myös oli pyöräilemässä koulusta kotiin. Matias kurvaisi paikalle ja yhdessä he juoksivat hakemaan lisäapua läheiseltä höyläämöltä. Sieltä he saivatkin heti mukaansa ihmisiä auttamaan.
Nuoret sankarit soittivat samalla hätäkeskukseen. Numeron he muistivat hyvin ulkoa.
– Isä ja sedät ovat VPK:ssa. VPK:lla on niitä 112-päiviä lapsille, jossa kerrotaan hälytysnumerosta. Sieltä saa myös joulukalenterin, jossa neuvotaan, miten hätätilanteessa kannattaa toimia, Matias kertoo. Ohjeet olivat pojilla kirkkaana mielessä.
Höyläämön työntekijät auttoivat miehen ylös vedestä.
– Mä hain trukista liinan ja se heitettiin veteen miehelle, Matias kertaa tapahtunutta.
Mies sai otettua liinasta kiinni ja höyläämön työntekijät saivat hilattua hänet vedestä ylös. Yksi höyläämön työntekijöistä haki myös viltin vedestä pelastetulle, sillä vesi oli tapahtumahetkellä vain pariasteista.
Pyhärannan VPK, poliisi ja ambulanssi ehtivät paikalle, kun mies oli jo pelastettu.
Hänet kuljetettiin Medihelillä Tyksiin Turkuun hoitoon.
Pojat ovat miettineet, miten onnekkaasti onnettomuudessa lopulta kävi.
– Ensin miehellä oli huono tuuri ja sitten hyvä tuuri, Leevi sanoo.
Jos auto olisi suistunut jokeen aiemmin, avunhuutoa ei olisi todennäköisesti kuullut kukaan.
Onni oli sekin, että paikalle sattui kaksi niin fiksua ja toimeliasta poikaa.
– Kasitieltä ei kukaan ollut huomannut auton suistumista jokeen, Leevi toteaa.
Jälkikäteen pojat ovat kerranneet tapahtumia moneen kertaan. Sukulaiset ovat soitelleet ja kehuneet, miten fiksusti Matias ja Leevi ovat hätätilanteessa toimineet.
– Saatiin me kehuja myös VPK:n miehiltä, Matias kertoo.
Nuoret miehet itse iloitsevat tiedosta, että autoilija on kuntoutunut ja päässyt sairaalasta kotiin.
Onnettomuutta on käsitelty myös koulussa. Koulunjohtaja Henri Aitakari kertoo, että Ihoden koulussa ei ole juurikaan puhuttu Vantaan ampumistapauksesta.
– Tämä lähempänä sattunut onnettomuus kosketti meitä enemmän.
Aitakari lähetti koululaisten vanhemmille Wilma-viestin tapahtuneesta ja kertoi, että koululta saa kuraattorin tukea onnettomuuden sekä Vantaan ampumistapauksen käsittelyyn.
Opettaja lähetti myös Matiaksen ja Leevin keskustelemaan onnettomuudesta kuraattorin kanssa.
– Vaikka ei olisi tarvinnut, Matias toteaa topakasti.
Pojat myöntävät, että tapaus on kyllä laittanut ajattelemaan.
– Päätin, että en lähde aikuisena ajamaan autoa, jos olen sairas tai jos minulla on huolia, Leevi sanoo.
Matias ja Leevi rohkaisevat ihmisiä auttamaan, jos sattuvat onnettomuuspaikalle.
– Pitää auttaa, on kyseessä sitten ihminen tai eläin, Leevi vetoaa.
Tapauksen jälkeen pojat ovat päättäneet lähteä mukaan VPK:n nuoriso-osaston toimintaan. Matias harrastaa jääkiekkoa ja Leevi uintia, mutta he huomasivat, että pelastustaidot ovat erityisen tärkeitä.
