Jenna Westerlund
Laitilassa on päästy nauttimaan hyvästä urheilumenestyksestä useamman lajin osalta, eikä tämäkään kevät ole poikkeus. Laitilan Jyskeen kasvatit Niklas Virtanen ja Verneri Jaakola juhlivat keväällä SM-mitaleja, kun Virtanen voitti Liigassa hopeaa Pelicansin nutussa ja Jaakola saavutti pronssia salibandyn P16 SM-sarjassa TPS:n riveissä.
– Ei sitä oikein osannut ymmärtää, että mitä on tullut tehtyä. Kyllä sai ylpeänä tulla kotiin, ja oli hienoa olla Suomen kolmen parhaan ikäkausijoukkueen joukossa, Jaakola kertaa.
Virtasen kohdalla tunnelma oli mitalin varmistumisen jälkeen toisenlainen, mutta haastatteluhetkeen mennessä saavutus oli jo kirkastunut omassa mielessä.
– Päällimmäinen tunne siinä vaiheessa oli pettymys. Kun sitä hieman pureskeli, niin lopulta on kyllä ylpeä siitä, kun on kuitenkin pitkän matkan kulkenut.
Kaksikon saavutuksesta merkittävän tekee se, että he ovat sukua toisilleen. Aiemmin he eivät juurikaan urheilusta keskenään puhuneet, mutta nyt tilanne on toinen.
– Nykyään tulee juteltua paljon enemmän ja samalla sitten seurattua, mitä toinen tekee. Aiemmin näin ei ollut, Virtanen vertaa.
Virtanen pelasi vielä viime kaudella Mestistä Heinolan Peliitoissa, mutta hyvät otteet toivat Liiga-sopimuksen. Pelicansissa tilille kertyi 26 runkosarjaottelua, ja kaudella 2019–20 pelattujen otteluiden lisäksi takana on nyt yhteensä 30 ottelua jääkiekon korkeimmalla sarjatasolla.
Finaalisarjassa Tapparaa vastaan Virtanen pääsi kerran kokoonpanoon, mutta ei ylimääräisenä hyökkääjänä saanut peliaikaa.
– Vuosi Liiga-joukkueen kanssa oli kova ja todella opettavainen. Kyllä se kasvatti todella paljon sekä ihmisenä että urheilijana, Virtanen kertoo.
Jaakola puolestaan urakoi kahdessa eri joukkueessa, kun hän pelasi P16 SM-sarjan lisäksi myös Uudessakaupungissa Nystarsin P17-joukkueessa. Pelejä tuli paljon, mutta se ei menoa hidastanut. Ensi kaudella kuviot muuttuvat ulkopuolisten syiden vuoksi.
– Pääosin harjoittelin Nystarsin kanssa kolmesti viikossa ja sitten kerran viikossa kävin Turussa. Syksyllä pelaan sitten varmaan ainoastaan Turussa, kun Nystarsin joukkue lopetettiin kokonaan, Jaakola pohtii.
Kaksikolla on edessään kova treenikesä. Juhannukseen saakka harjoitellaan pääosin joukkueen kesken, minkä jälkeen edessä on omatoimijakso.
– Tässä otetaan pari viikkoa kevyemmin, minkä jälkeen aletaan hommiin, niin ollaan syksyllä sitten valmiina, Virtanen heittää.
Laitilassa on hyvät olosuhteet eri lajien harrastamiselle, vaikka esimerkiksi Jaakola on joutunut pelaamaan salibandyä lähes aina vuoden tai kaksi vuotta vanhempien kanssa, kun 08-syntyneille ei ole saatu omaa joukkuetta kasaan. Tästä huolimatta olosuhteet ja puitteet saavat kaksikolta kiitosta.
Hyvien olosuhteiden lisäksi SM-mitalin saavuttaminen on vaatinut sekä kovaa treenaamista että tukea perheeltä ja läheisiltä. Kummankin puheissa esiin nousevat sanat kustantaminen, kuskaaminen ja kannustaminen.
– En olisi tässä pisteessä ilman äitiäni. Hän on ensinnäkin mahdollistanut jääkiekon pelaamisen kustantamalla ja kuskaamalla peleihin ja harjoituksiin, Virtanen kiittää.
Samalla Virtanen nostaa esille kovan motivaation ja työnteon.
– Kovan työn olen myös itse tehnyt, jotta olen päässyt tähän pisteeseen. Ei tämän kokoisesta paikasta kuitenkaan hirveästi pelaajia nouse korkeisiin sarjoihin, Virtanen myöntää.
Jaakola on täysin samoilla linjoilla. Kun harjoituksia on neljästi viikossa kahdessa eri kaupungissa, kilometrejä kertyy paljon. Niitä ei kuitenkaan lasketa, kun kyseessä on rakas harrastus.
– Minua on aina kannustettu ja kuskattu esimerkiksi Uuteenkaupunkiin ja Turkuun, niin siitä saan kyllä kiittää perhettäni, Jaakola päättää.
