Katselen pihamme laidalla sijaitsevaa lätäkköä. Joskus sateiden jälkeisinä aikoina sitä voi sanoa jopa pienenpieneksi lammeksi. Altaaseen valuu kallioiden ja soiden täplittämältä havumetsäiseltä kankaalta vettä, jota käytämme puutarhan kasteluun.
Lasken kastelukannun veteen. Se mahtuu siihen juuri juuri. Kannuun valuu ruskeahkoa vettä, mutta myös limaisiksi vettyneitä vanhoja lehtiä. Ne ovat ärsyttäviä, sillä ne tukkivat kastelukannun kaatonokan. Vettä on nyt vähän.
Osallistuin muutama viikko sitten tilaisuuteen, josta kirjoitin Laitilan Sanomiin jutun Sirppujoen kuivuusennusteista. Vesi.fi -sivuilta löytyvät kuivuusennusteet ensi kesälle ovat erittäin ympäripyöreät: kesästä Sirppujoella odotetaan normaalia, mutta kuivuus on mahdollinen.
Kuivuuden pitkäaikaisten ennusteiden tekeminen on vaikeaa. Kuivuus kehittyy pikkuhiljaa, kun maaperä kuivuu yhä syvemmältä ja syvemmältä ja pohjaveden pinta laskee. Sateita ei kuitenkaan osata ennustaa luotettavasti muutamaa viikkoa pidemmälle. Niinpä kuivuus voi nopeasti muuttua jopa tulvaksi, jos taivas aukeaa.
Ennusteet ovat kuitenkin tärkeitä, koska kuivuuteen pitäisi osata valmistautua hyvissä ajoin esimerkiksi vettä keräämällä, säästämällä ja säilömällä. On siis hyvä ottaa käyttöön jo aikojen saatossa hyväksi todetut keinot.
Mummulassani sadevesi kerättiin suureen siniseen tynnyriin. Sadevettä käytettiin myös pesuvetenä saunassa. Löylyjen jälkeen siirryimme pesuhuoneeseen, joka oli täynnä pesuvateja, kousia ja jakkaroita. Vatiin kaadettiin reippain ottein kylmää vettä. Mutta sitten kuuman padan kansi nostettiin varovasti toisella kädellä ja pesuvesi sekoitettiin sopivaksi.
Hiusten pesun jälkeen sanottiin: ”kuin sadevedellä pestyt.” Tämä on siis jo lapsuudessani tunnetun suomalaisen shampoon ja hoitoaineen tunnuslause, jota yrityksessä käytetään edelleen.
Mainoslause on yllättävän hyvin kestänyt aikaa. Vettä tulisi käyttää säästeliäästi, sillä se on äärimmäisen arvokas luonnonvara. Ilmasto on muuttunut arvaamattomammaksi, mikä tarkoittaa yhä enemmän rankkasateita ja tulvia, mutta myös kuumuutta ja kuivuutta.
Laitilalaiset ja pyhärantalaiset ovat tottuneet seuraamaan kesän kuivuustilannetta. Ennen yhdysvesiputkien rakentamista Euraan ja Uuteenkaupunkiin, olivat Laitilassa kunnallisen veden varastot eli pohjavedet lähes joka kesä hyinkin alhaalla. Äärimmäisissä tapauksissa kyse oli lähinnä siitä, että kuntalaisia pyydettiin jättämään nurmikko kastelematta hanavedellvä.
Miten onnekkaita olemmekaan, että saamme nauttia juomakelpoisesta hanavedestä ja luonnonvesistä, joihin voi vaikka pulahtaa uimaan virkistäytymään. Vesistä täytyy pitää huolta. Puhdas ja riittoisa vesi kun ei ole itsestäänselvyys.
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien tuottaja.