Kesäteatterit yhdistävät sukupolvia. Lavoilla nähdään vuosikymmeniä esiintyneitä näyttelijöitä ja toisaalta aivan ensiaskeleitaan teatterimaailmassa ottavia esiintyjiä.
Uudessakaupungissa Lentävän Lokin lavalla nähdään tänä kesänä ensimmäistä kertaa kesällä 16 vuotta täyttävä Aisla Jokinen.
– Pienestä pitäen olen ollut – joku sanoisi dramaattinen – mutta minä sanon teatraalinen, Aisla kuvailee itseään.
Laitilassa kaikki Kaivolan kesäteatterissa viimeisen 54 vuoden aikana vierailleet ovat varmasti nähneet Matti Varjosen. Hän kävi ensimmäisen kerran tutustumassa Kaivolan kesäteatteriin vuonna 1967.
– Kävin katsomassa minkälaista se mahtaa olla. Seuraavana vuonna tulin uudestaan ja vielä 1969. 1970 olin jo teatterissa mukana. Silloin tanhuttiin. Siitä se lähti menemään.
Matti muistelee, että on ollut sen jälkeen pois näytelmistä neljästi, ja niistäkin vain pari kertaa vapaaehtoisesti. Kerran näytelmä jäi väliin armeijan ja kerran loukkaantumisen vuoksi.
– Silloin aluksi näyteltiin nuorta paria tai kloppeja. Pikku hiljaa vastuu rupesi siirtymään minulle. 90-luvulla vanhat perustajajäsenet tulivat vanhoiksi ja jättivät homman.
Hän löysi itsensä pari kertaa jopa ohjaajan tuolilta, mutta oli alusta lähtien sitä mieltä, että sille paikalle kuuluisi alan ammattilainen.
Nyt Matin vastuulla on lähes kaikki, mitä Kaivolan kesäteatterissa tapahtuu. Silti aikaa on myös näyttelemiselle.
Aisla Jokinen saa ainakin toistaiseksi keskittyä vain omiin rooleihinsa, joita tosin on useampi Lentävän Lokin Reidar S. -näytelmässä.
– Näyttelen tuota koiraa, Aisla naurahtaa osoittaen Lentävän Lokin seinämainosta.
– Meillä on yli 60 roolia. Olen esimerkiksi koira, mutta ihmisroolejakin on monta, hän jatkaa.
Kaivolan kesäteatterissa pyörii tänä suvena musiikillinen komedia Joku tässä mättää.
– Olen vankilakundi. Lähes rehellinen linnakundi. Tiirikkamies, ei pahaluonteinen, Matti Varjonen kuvailee.
Hänen partansa värjätään ja silmät meikataan. Ulkonäkö muuttuu siis melkoisesti.
Matti ja Aisla eivät olleet tavanneet toisiaan ennen, mutta yllättäen yhteys löytyy toisesta parrakkaasta hahmosta. Siinä tuskin on mitään kummallista, että Matti on vetänyt joulupukin nutun monta kertaa ylleen, mutta Aislan kohdalla se on hieman erikoisempaa.
– Olen esittänyt joulupukkia. Teimme sketsiä, jossa joulumuori ja joulupukki olivat ajautuneet riitoihin.
Pilvilinnassa talven ja kevään harjoituksissa mentiin aluksi ilman rooliasuja, mutta koira-asukin on tullut jo Aislalle tutuksi. Kesäkuumalla puku voi olla kuuma, vaikka Lentävä lokki onkin piilossa auringonpaisteelta.
Matti rauhoittelee, että hän on ehtinyt kokea nahka-asut ja toisaalta olla lähes alastikin lavalla.
Aisla innostui teatterista jo ala-asteella perheen muutettua saaristosta Uuteenkaupunkiin. Hän osallistui teatterikerhoon, mutta hetkeksi suurin into ehti myös kadota.
Yläasteella hän osallistui jälleen koulussa ilmaisutaidon tunneille ja kesätyö Taidetalo Pilvilinnassa herätti taas teatterikärpäsen. Raija ja Pentti Nokkalan huomassa puhe kääntyi usein viime vuoden näytelmään Liian paksu perhoseksi.
– Rupesin kyselemään, että miten nuoria otetaan mukaan.
Sen jälkeen loppu on historiaa. Taidemaalari Reidar Särestöniemen elämään perustuvan näytelmän harjoitukset alkoivat vuodenvaihteen tienoilla.
– Treeneissä on ollut tosi mukavaa, Aisla hymyilee.
Kokeneena näyttelijänä Matti huomaa heti, että Aisla on ulospäinsuuntautunut ja rohkea. Hän kannustaakin tätä pyrkimään eteenpäin urallaan.
– Ajattelin, että olisin lähtenyt Turun klasariin (klassilliseen lukioon), mutta ei ole varaa muuttaa. Ainakin kun hallitus on mitä on, Aisla huokaa.
Matti muistuttaa, että muitakin reittejä on, kunhan on omaa halua ja innostusta. Hän lisää, että alalla tulee aina hetkiä, kun asiat kiltisti sanottuna harmittavat, mutta teatteriyhteisö auttaa aina eteenpäin.
Aislalta löytyykin pelkästään kehuja Lentävän lokin porukalle. Vajaan puolen vuoden aikana harjoitukset ovat olleet viikon kohokohtana.
– Viikon paras päivä on sunnuntai, kun on harjoitukset.
Matti on ollut kesäteatterihommissa mukana 54 vuotta. Siitä huolimatta teatteri on aina ajatuksissa.
– Eläkeläisellä on aikaa mietiskellä. Se on 24 tuntia mielessä.
Hänellä tosin on monta rautaa tulessa, kun pitää miettiä asioita kahvila- ja lipunmyynnistä teatterin pihan hoitoon asti.
15-vuotiaalla Aislalla teatteri ei ole ihan koko ajan ajatuksissa. Hänellä ei ole vielä paljon kokemusta, mutta hän ei osaa ainakaan vielä jännittää näytöksiä.
– Olen muistanut kaikki repliikit alusta asti, Aisla sanoo, mutta lisää perään, että hänen hahmoillaan ei ole niin paljon vuorosanoja.
– Mun rooleissa on enemmän tekemistä lavalla kuin puhumista.
Matti sanoo, että repliikkien ei tarvitse mennä joka ilta sanasta sanaan. Näytelmä kehittyy ja toiset näyttelijät ruokkivat toisiaan.
Hän on huomannut, että eri näyttelijöillä on omat tapansa jännittää. Toista ei saa häiritä lainkaan, toinen on kuin ei olisikaan. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että kaikkia saa vähän jännittää. Se on vain tervettä.
– Pitää käyttää vahvasti ääntä. Kun käyttää kuuluvasti ääntä, näytelmä lähtee hyvin käyntiin, Matti neuvoo.
Tutut kasvot katsomossa saattavat lisätä jännitystä, mutta heidän kanssaan on sovittu, ettei Aislalle kerrota, mihin näytökseen perhettä tai ystäviä saapuu.
Joka tapauksessa nuori näyttelijä vetää myös nuorta väkeä katsomoon.
– Ensimmäistä kertaa yleisö on täynnä nuoria, Aisla lupaa naurahtaen.
Myös Matti on huomannut vuosien varrella tämän ilmiön, että nuoret näyttelijät saavat myös nuorempaa väkeä liikkeelle.
Ensimmäistä kertaa Aislan voi bongata lavalta 30.6. Matti pääsee tositoimiin Kaivolassa kaksi päivää aikaisemmin.
Kesäteattereita
26.6.–7.7. Halkoholisti, Wanha-Vinkkilän kyläyhdistyksen kesäteatteri, Vehmaa
28.6.–21.7. Joku tässä mättää, Kaivolan kesäteatteri, Laitila
30.6.–11.8. Reidar S., Lentävä Lokki, Uusikaupunki
2.7.–21.7. Vuoroin vieraissa, Pyhämaan suviteatteri
14.7.–4.8. Viulunsoittaja katolla, Santtion kesäteatteri, Pyhäranta
