Itäkulman koulutalossa on poikkeuksellinen kevätjuhla. Viimeistä kertaa lapset laulavat Suvivirttä tutussa ympäristössä. Juhlaan liittyy haikeus, mutta toivottavasti myös edes pieni toiveikas odotus, että muutos tuo jotain hyvääkin.
Aurinko on helottanut koko viikon, mutta viikonlopuksi ennustetaan vaihtelevaa säätä. Juhlan järjestämiseen se tuo jännitystä. Mihin kannattaa kattaa juhlapöydät, sisälle vai ulos?
Isät, äidit ja kummit valmistautuvat pitämään puheen nuorelle. Mitä voi sanoa, kun ei itsekään tiedä, mihin tämä maailma on menossa?
Nuorelle voi ainakin sanoa, että kannattaa tehdä asioita, joita arvostaa ja rakastaa. Kulkea omaa polkua, johtaa se sitten työhön, opiskelemaan tai välivuoteen. Jokainen elämänkokemus on tärkeä. Usein sen opin, minkä on saanut, oivaltaa vasta jälkikäteen. Erehtyäkin saa, aina voi vaihtaa kaistaa tai tietä.
Ihminen ei tule koskaan valmiiksi. Elämä on aina keskeneräistä.
Egotripin biisissä lauletaan, että ”hei, älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot”.
Kappaleen sanoissa on tärkeä viesti. Vaikka elämä vie, oma persoonallisuuttaan ei kannata myötä- ja vastoinkäymisissä hukata. On hyvä pitää kiinni niistä arvoista, jotka ovat itselle tärkeitä. Kannattaa huolehtia siitä, että elämässä säilyy leikkisyys ja ilo. Koskaan ei ole liian vanha hupsuttelemaan.
Kun ihminen on uskollinen itselleen, hän vetää puoleensa samanhenkisiä ihmisiä ja hakeutuu luontaisesti opintoihin ja työhön, jossa viihtyy.
Vanhempien on tänä viikonloppuna rohkaistava myös itseään, että päästää irti, vaikka se tuntuisi vaikealta.
Teija Uitto