– Kulutusmäärä tarkoittaa 199 kananmunaa henkeä kohden vuodessa eli vajaata neljää munaa viikossa, tutkija Jukka Markkanen Luonnonvarakeskuksesta kertoo.
Munien kulutuksen ennakoidaan tänä vuonna edelleen kasvavan, 202 kananmunaan vuodessa.
Kananmunia tuotettiin viime vuonna kaikkiaan reilu 76,2 miljoonaa kiloa.
– Tuotanto keskittyy vahvasti Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan. Laitila on munakunta ihan oikeasti, Markkanen toteaa.
Viime vuonna kananmunien tuotannon omavaraisuusaste oli 117 prosenttia ja sen ennustetaan pysyvän likimain samana tänä vuonna.
Vuonna 2023 kuorimunien ja munavalmisteiden tuonti laski 19 prosenttia ja vienti lähes 14 prosenttia.
Kananmunia vietiin 13 miljoonaa kiloa ja tuotiin 1,9 miljoonaa kiloa. Vienti suuntautui pääasiassa Ruotsiin (25 %), Tanskaan (25 %), Latviaan (22 %) ja Saksaan 16 (%). Vientihinta oli keskimäärin 1,98 euroa per kilo.
Parhaan vientihinnan sai Saksasta 2,18 euroa kilolta.
Vienti Norjaan kasvoi reilusti, mutta oli vain prosentin kokonaisviennistä. Vienti Viroon loppui käytännössä lähes kokonaan.
Virikehäkkikanaloissa tuotettujen munien tuotanto laski viime vuonna edellisvuodesta 29 prosenttia. Sen sijaan lattia- ja ulkokanaloissa tuotettujen kananmunien tuotanto lisääntyi. Nyt jo 70 prosenttia kananmunista tuotetaan lattia- ja ulkokanaloissa.
Luomukananmunien tuotanto laski 26 prosenttia edellisvuodesta ja niiden osuus oli vain kuusi prosenttia tuotannosta.
– Luomukananmunat ovat kuitenkin yksi suomalaisten suosikkiluomutuotteista, Markkanen kertoo.
Lukessa arvioidaan, että laskusuhdanteen jälkeen luomukananmunien kysyntä lähtee taas nousuun.
Vuonna 2023 kananmunatilojen määrä laski 6 prosenttia edellisestä vuodesta. Kananmunia tuottavia tiloja oli viime vuonna 225. Tänä vuonna tilamäärän ennakoidaan laskevan 210 tilaan.
Samalla kun tilojen määrä vähenee, kanamäärä tilaa kohden kasvaa.
Suomalaiset kuluttavat kananmunien ja munatuotteiden lisäksi kanan lihaa yhä enemmän. Siipikarjanliha ohitti viime vuonna kulutuksessa sianlihan.
Lihatilojen määrä on laskenut rajusti. Kun vuonna 2002 Suomessa oli 5040 nautatilaa, nyt niitä on 2960, sikatilat ovat vähentyneet 3820:stä 800:aan tilaan. Siipikarjatiloja on nyt noin 260, mikä määränä on pieni, mutta tuotantovolyymit ovat suuria.
Tutkimusprofessori Jyrki Niemi Lukesta toteaa, lihan kulutuksessa ei ole tapahtunut mitään dramaattista muutosta.
– Toisella lihalla vain korvataan toista, eli siipikarjanlihaa syödään enemmän. Näin uskon jatkuvan kymmenen vuotta eteenpäin. Meillä liha- ja maitotaloustuotteiden kulutus varmasti laskee, mutta ei yhtäkkisesti. Muutokseen ehditään reagoida ruoantuotannossa.
Suomalaiset syövät paljon myös tuontilihaa. Tämä johtunee siitä, ettei lihan alkuperämaa ole aina tiedossa.
– Valmisruoat, grillituotteet, leikkeleet, nuggetit ja nakit voivat olla tuontilihasta tehtyjä, erikoistutkija Jansik Csaba Lukesta kertoo.
Lihan kokonaisomavaraisuusaste putosi viime vuonna vuoden 2022 noin 97 prosentista 94 prosenttiin. Kehityksen taustalla on broilerin tuotannon vaikeudet pysyä kotimaan kysynnän kasvun vauhdissa. Luken mukaan siipikarjanlihan omavaraisuusaste vajosi 93 prosentista 87 prosenttiin, mikä on alin luku yli 30 vuoteen.
Suomalaiset eivät ole siirtyneet kasviproteiinien kulutukseen odotetulla tavalla. Lukessa uskotaan, että kasviproteiinien kulutus kasvaa, kun tuotteiden hinnat muuttuvat kilpailukykyisimmiksi.
Suoramyyntiä ja tienvarsimyyntiä
sotuvan tila, Laessaari, Laitila
Puolimatkan puutarha, Vaimarontie 276, Laitila
Saloniemen tila, Salorannantie 166, Laitila
Salosen puutarha, Padontie 526, Laitila
Villilään Mehiäistarhat, Jaakontie 6, Laitila
Heinosen pihapuoti, Peteksentie 155, Kalanti
Kittilän kesäpuoti, Varanpääntie 573, Lokalahti
Liisalan tila, Raumantien varrella, n. 7. kilometriä Lidlin risteyksestä
Luuholmin torppa, Ruissaarentie 105, Lokalahti
Maatalousyhtymä Kinnala, Vohdensaarentie 43, Uusikaupunki
Matin kesäpuoti Lyökintie 623, Pyhämaa
Pihapuoti Heinonen, Peteksentie 155, Kalanti
Pentin tila, Kaivolankuja 52, Kalanti
Siirin tila, Jokisivuntie 572, Uusikaupunki
Simulan tila, Simulantie 51, Lokalahti
Tapiolan tila, Palomäentie 79, Lokalahti
Tyykilä, Häähänraitti 31, Kalanti
Vidilän kanamuna & vihannes, Koukkelantie 123, Laitila
Yhä isompia tiloja
Maatilojen määrä kasvoi 1960-luvulle asti. Sen jälkeen tilojen määrä on laskenut noin kolmen prosentin tahtia vuosittain. Kotieläintaloudessa tilojen määrä vähenee vielä nopeammin.
– Kun vuonna 2010 Suomessa oli lähes 60 000 maatilaa, viime vuonna niitä oli enää 42 200, tutkimusprofessori Jyrki Niemi Lukesta kertoo.
Tuotantomäärät eivät silti ole laskemassa, sillä tilojen koko on kasvanut rajusti. Esimerkiksi kotieläintilojen koko on viisinkertaistunut 1990-lukuun verrattuna.
– Jos 90-luvulla keskivertomaitotilalla oli yli kymmenen lypsylehmää, tänään lehmiä on 60.
Muiden tilojen koot ovat kasvaneet keskimääräisestä 17 hehtaarista 53 hehtaariin. Pienten (alle 10 hehtaarin) tilojen osuus on merkittävästi laskenut. Niitä on enää 17 prosenttia tiloista.
Myös maatalouden tuotantorakenne on muuttunut. Enää viidennes tiloista on kotieläintiloja. Siipikarjantuotannossa on merkittävää kasvua, maidon- ja naudanlihatuotannossa vähäistä laskua.
Suuri osa suomalaisista tiloista on osa-aikaisia. Maatiloista noin 59 prosentilla maatalouden tulojen osuus jää alle 20 prosenttiin kotitalouden kokonaistuloista.
– Tiloilla on neljä keskeistä sopeutumisstrategiaa: tilakoon kasvattaminen, tuotteen eriyttäminen ja erikoistuminen, yritysrakenteen monipuolistaminen ja se, että toimintaa jatketaan ennallaan, Niemi sanoo.
Hän korostaa, että peltojen käyttö ei silti ole viimeisen 30 vuoden aikana juurikaan muuttunut.
– Peltoja on käytössä suurin piirtein saman verran kuin 1990-luvulla. Peltoa riittää hyvin ainakin oman ruoan tuotannon turvaamiseen, sekä ihmisravinnoksi että rehun tuotantoon. Pitää tosin seurata, minkä verran aurinkopaneelipuistot vaikuttavat. Toivottavasti ainakaan parhaimpia peltoja ei oteta siihen käyttöön.
Luken ennuste on, että nykyinen peltoala on käytössä myös jatkossa. Maatilat eivät kuitenkaan ole enää jatkossa vain perhetiloja, vaan usean perheen yhtiömuotoisia tiloja.
– Investointituet edistävät tilakohtaista rakennekehitystä. Ehkä on käytävä poliittista keskustelua siitä, onko yhteiskunnan tehtävä tukea jättitilojen syntymistä, Niemi pohtii.
Erikoistutkija Jansik Csaba huomauttaa, että vaikka teknologinen kehitys suosii yhä isompia tiloja, samalla myös riskit keskittyvät ja riskien hallinnasta tulee vaikeampaa.
Viime vuonna tilojen keskikoko oli 53 hehtaaria. Yli sadan hehtaarin tiloja oli 6 300, mikä on noin 15 prosenttia kaikista tiloista. Tilojen keskikoko oli suurin Varsinais-Suomessa, 66 hehtaaria.
Luken mukaan lukumääräisesti ja suhteellisesti eniten ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntyneet yli 150 hehtaarin kokoiset tilat, joita oli viime vuonna lähes 3 000.
Tilan tuloista jo puolet suoramyynnistä
Kalantilaisilla Mari ja Mikko Heinosella on kesällä pitkät työpäivät. He pyörittävät kahdestaan tilaa, joka tuottaa jääsalaattia, jäävuorisalaattia, perunaa, sipulia, keräkaalia, parsaa, kukkakaalia, avomaankurkkua ja kesäkurpitsaa.
– Niin ja kyllähän me kasvatamme myös kukkia ja yrttejä, Pihapuoti Heinosen isäntä Mikko toteaa.
Perheen viisi lasta pääsevät myös auttamaan töissä tarpeen mukaan.
– Myös naapurissa asuvat isovanhemmat ovat korvaamaton apu niin kuljetuksissa, viljelyissä kuin noukinnoissakin, joten kaikkien yhteistyöllä tätä hommaa pyöritetään, Mari tarkentaa.
Tilalla on isot kasvihuoneet ja vieressä pellot kasvamassa perunaa. Varhaisperunan nosto ei ole ihan vielä käsillä, sillä tilalla päästiin kylvötöihin tänä keväänä tavanomaista myöhemmin.
Heinosten tuotannosta jo puolet myydään suoramyyntinä sekä Reko-myyntirinkien kautta.
– Meillä on Reko-myyntiä Mynämäessä, Nousiaisissa, Raumalla, Eurassa, Lapissa ja muuallakin Satakunnassa.
Suoramyyntipistettä Heinoset pitävät yhdessä Mikon veljien, Toni Heinosen ja Timo Heinosen kanssa. Veljet pyörittävät naapurissa Maatalousyhtymä Heinosta, joka tuottaa vapaan kanan munia.
Yhteismyyntipiste toimii itsepalveluperiaatteella. Asiakkaat noutavat pisteestä tarvitsemansa tuotteet ja maksavat lippaaseen tai MobilePaylla. Yrittäjät muistuttavat, että toiminta voi pyöriä vain, jos jokainen asiakas maksaa tuotteensa.
Suoramyyntipiste on avoinna ympäri vuoden aamusta iltaan. Yöksi piste lukkiutuu automaattisesti.
– Keväästä syksyyn kauppansa tekevät kaikki salaattitarpeet. Talvikaudella pääpaino on juureksilla, muun muassa perunalla ja sipulilla, Mari kertoo.
Ruoan suoramyynti maatiloilta kuluttajille on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Luonnonvarakeskuksen tietojen mukaan vuonna 2016 suoramyyntiä harjoitti 2 674 maatilaa ja viime vuonna 2 970 maatilaa.
Vakka-Suomessa tilamyyntiä on jo tiheänä verkostona. Myönteiseen kehitykseen on yksi keskeinen syy. Kuluttajat haluavat tuntea ruokansa alkuperä, tuottajan ja tuotantotavan.
Heinoset kertovat, että heidän tuotannostaan jo noin puolet myydään suoramyyntipisteen ja Reko-myyntien kautta.
– Perinteistä torikauppaa emme ole tehneet koskaan.
Toinen puoli tuotannosta lähtee Kalannista ravintoloihin, Laitilan ja Uudenkaupungin marketeihin ja lähiruokapuoteihin aina Turkuun asti.
