Haikaroita, varpuspöllövauvoja ja lintukartoitusta – 16 kattohaikaran porukka pysähtyi Laitilaan

0
Välimetsän 16 kattohaikaran porukasta suurempia parvia Suomessa on nähty vain kymmenen kertaa.

Juha Kylänpää

Toisten avulla luonnosta saa enemmän iloa irti. Ihan vaan esimerkkinä kerron kolme tapausta viime ajoilta ja yhden toiveen.

mainos

OLEN kevään mittaan rakennellut Lehtoniemeen uutta luontopolkua. Pari viikkoa sitten olin siinä puuhassa, kun Kari soitti erikoisista linnuista pellolla Välimetsän tuntumassa – vajaan kilometrin päästä meiltä! Tiesin lajin välittömästi. Tuuliavusteisella pyörälläni tein takuulla uuden ennätyksen tuolle välille ja ehdin ihailemaan kylvetyllä pellolla saapastellutta 16 kattohaikaran parvea. Pitkään ne eivät siinä viihtyneet, vaan suuntasivat etelään.

Seuraava elämys sivuaa kivikuntaa. Luontopolulle tulee yhdeksi rastiksi siirtolohkare. Koska en tiedä kivistä juuri mitään, raahasin sinne kiviasiantuntijan. Oli huikeaa seurata hänen innostustaan ja hämmästyä, mitä tietoa ”tavallisesta” kivestä voi saada irti. Esimerkiksi, että se on karkearakeista kirjograniittia ja kotoisin Kalannista korkeintaan 15 kilometrin päästä.

Kolmannessa tapauksessa pääsin rengastajan mukana varpuspöllön pesäpöntölle. Seitsemän hyvin kasvatettua poikasta sai renkaan koipeensa ja minä kuvia myöhempää käyttöä varten. Valitettavan harvassa vain alkavat olla sellaiset metsät, jossa varpuspöllö pärjää. Eivätkä pärjäisi niissäkään ilman pönttöjä pesäpaikoiksi.

mainos

PÖLLÖISTÄ sain aasinsillan. Tämä vuosi on noin neljän vuoden vaihtelujaksossa se ainut, jolloin viljelysmaiden laiteilla pesii sarvipöllöjä tavanomaista enemmän. Juuri nyt yön pimeimpinä tunteina voi kuulla sarvipöllönpoikasten kimeää, särisevää kerjuuääntä ”psiiih”. Alkukesän yöt ovat muutenkin salaperäisiä. Kannattaa valvoa yksi yö ja kierrellä maisemissa!

Sarvipöllö on yksi niistä lajeista, joiden pesinnästä kaivataan tietoja meneillään olevaan nelivuotiseen Lintuatlakseen. Muita kaivattuja lajeja ovat… no, kaikki muut pesimälajimme. Lintuatlaksessa merkitään 10×10 km ruutuihin tiettyjen periaatteiden mukaan kunkin lajin pesimisen varmuus siinä ruudussa. Onko se mahdollinen, todennäköinen vai varma.

Laitilaa tai Pyhärantaa on merkittävä pala 11 tällaisessa ruudussa. Pelkin lintuharrastajavoimin ei kaikkia ruutuja saada kunnolla selvitetyiksi. Niinpä toivonkin teidän ilmoittavan minulle pesimiseen viittaavat havainnot. Esimerkiksi lintu rakentamassa pesää, viemässä ruokaa poikasille tai maastossa nähdyt juuri lentokykyiset poikaset. Ja tietysti mahdolliset pesät. Tiedot mieluiten sähköpostilla juha.kylanpaa@lailanet.fi tai tekstiviestillä/WA:lla 044 5340074. Jospa näin kertyisi tietoa enemmän.

mainos