Marja-Liisa Mutka
Hankin verkkokurssin, jonka avulla voi oppia kouluttamaan koiraa. Joskus ennen vanhaan voi kuulemma oppia ammatin kirjekurssin avulla. En tiedä, pitääkö tämä paikkansa.
Verkkokurssilla sen sijaan voi oppia kouluttamista, vaikka ohjaaja ei olekaan läsnä korjaamassa virheitä. Tämä vaatii kuitenkin kurssiosioiden katsomista useaan kertaan, että huomaa, mitä kouluttaja tekee eri tavalla kuin mitä oppija itse teki yrittäessään samaa temppua.
Minä en ole yrittänyt opettaa Siiri-staffille temppuja, vaan edelleen työstämme hyvää hihnakäytöstä. Tunnettu neuvo on, että koiralle pitää osoittaa, että vetämällä ei pääse eteenpäin. Taluttaja pysähtyy ja odottaa, että koira ymmärtäisi, että tämä käytös on väärä. Ei kuitenkaan kerrota mikä olisi oikein.
Ihmisten maailmassa se voisi mennä vaikkapa näin: Asiakas istuu taksiin, mutta ei kerro kuskille mihin pitää ajaa, sen sijaan hän läimäyttää kuskia aina, kun tämä kääntyy väärään suuntaan. Kuski turhautuu, mutta ei edelleenkään tiedä, minne pitää ajaa. Näin käy koirallekin.
Sen sijaan voidaan tehdä niin, että aina kun koira ”vahingossa” tarjoaa oikeaa käytöstä, se palkitaan runsaasti ja erityisen hyvillä asioilla. Jollekin se on ruoka, toiselle lelu.
Mistä tietää, mikä motivoi koiraa? Pannaan koiran nähtäväksi erilaisia leluja ja herkkuja, ja annetaan koiran valita. Meillä herkku toimii paremmin kuin lelu. Siirin mielestä leluilla leikkiminen tarkoittaa, että lelu pitää saada mahdollisimman nopeasti kappaleiksi.
Kun harjoituksissa koira saadaan miettimään, mitä käytöstä kannattaa tarjota, homma alkaa edetä. Aivotyö on koiralle raskasta, eikä se aluksi jaksa keskittyä kuin hetken.
Tämä vaatii hihnan toisessa päässä malttia lopettaa harjoitus ajoissa. Kun koiralta jaksaminen loppuu, alkaa tulla vääriä valintoja eli tässä tapauksessa koira palaa vanhaan tuttuun tapaan pyrkiä eteenpäin vetämällä.
Tämä on vaikea kohta. Tai oikeastaan se vaikea kohta meni jo. Tarkoitan, että pitää kääntyä takasin hyvissä ajoin, kun harjoitus vielä menee hyvin. Siinä vaiheessa, kun koiran keskittyminen on kadonnut, on parasta olla jo melkein kotona.
Minusta tuntuu, että Siiri alkaa saada juonesta kiinni , sen verran hyvin harjoitukset ovat edenneet. Odotan tältä kesältä pitkiä, ihania kävelylenkkejä haistellen kesän tuoksuja. Katsellaan, kuunnellaan ja ihastellaan luontoa.
Yleisesti tiedossa on, että luonnossa liikkuminen vaikuttaa myönteiseti terveyteen ja hyvinvointiin. Verenpaine laskee ja mieli rauhoittuu. Juhannusyönä kerään seitsemän linnunlaulua, panen ne tyynyn alle ja toivon näkeväni unta tulevasta luontokadon pysähtymisestä.
Kirjoittaja uskoo, että harjoitus tekee mestarin.