Muutaman tunnin kestäneen kytiksen aikana tuli nähtyä vajaa kymmenkunta salamaa, joista vain yksi jäi sovelluksen avulla kuviin. Päivän aikana näimme pari maasalamaa, loput olivat ärhäköitä ja hieman vaarallisia pilvisalamoita. Suurin välkyntä tapahtui sadeseinämien sisällä, jolloin ei edes sovellukset auta, vaan silloin kannattaa keskittyä visuaaliseen havainnointiin ja showsta nauttimiseen. Silmä on kummallinen kapistus, se pieksee kameran sata-nolla ja havaitsee salamat huomattavasti paremmin kuin kamera.
Juuri kun vähiten odotti syntyi aukealle peräperää pari yllätystä. Katselin juuri idän suuntaan, kun keskustan suunnalla pilvestä näytti laskeutuvan alas jotakin, joka näytti olevan hitaassa pyörimisliikkeessä. Ajattelin pienen hetken, että taas noita virgoja eli saderihmoja. Mutta hetkonen, tämäpä kasvoi korkeutta ylös- ja alaspäin ollen väriltään vaalea siinä missä virga on tumma. Ennen kaikkea tämä kohde pyöri selvästi.
Hihkaisin Rikulle, että koittaisi ottaa kännykällä kuvaa ilmiöstä ja sukelsin autoon hakemaan järjestelmäkameraa. Ajattelin ensin ilmiön olevan jonkinlainen pölypyörre, mutta sen ulkoinen habitus näytti ennemmin trombilta! Asetin kameran säädöt vähän sinnepäin ja lauoin ilmiöstä pari kuvaa, kunnes muistin kollegani Emma Bruussin minulle antamat ohjeet.
Jos jokin ilmiö näyttää trombilta ja kaiken lisäksi pyörii, siitä pitää aina koettaa saada videota, koska pelkistä valokuvista pyörimistä ei saa jälkikäteen todennettua. Tämä trombi eli tuttavallisemmin rompeliini oli elämäni ensimmäinen bongaus. Fiilis oli uskomattoman juhlava! Pian trombin jälkeen taivas tummui ja sadekuuro osui kohdalle. Kiipesimme pisaroita karkuun Transitin hyttiin ja jatkoimme bongailua.
Seuraavaksi Riku huudahti: “Mikä tuolla pellolla on”? Salon suoran suunnalla kasvoi kasvamistaan ihan kunnollinen pölypyörre, jonka liikesuunta oli ohi meidän sijaintimme. Sateesta välittämättä hyppäsimme ulos ohjaamosta ja otimme muutamat kuvat sekä pätkän videota.
Tämäkin ilmiö kiipesi melkoisen korkealle taivaalla. Kertakaikkisen hieno päivä Salon kylän peltoaukealla, huonomminkin olisi päivän voinut viettää. Viljelyksetkin saivat hieman vettä, jota oli jo odotettu kuivuuden tilalle.
Pirjo Koski
Kirjoittaja on laitilalainen ilmiökuvaaja.