Isäni hoiti puutarhaa todella fiksusti, mitä en milloinkaan hänen elinaikanaan ymmärtänyt. Hoidon perusta oli maan hoitaminen. Hän sai jäykän savimaan antautumaan tuottavaksi hedelmäpuutarhaksi. Siinä prosessissa yksi kulmakivistä oli kompostointi. Sen opin jo pikkutyttönä isän puuhia seuraamalla.
Vuokralla rivitalossa koetin toteuttaa hameenkokoisen läntin hoitoa samoin periaattein, mutta huomasin sen ylittävän Helsingistä kotoisin olevan naapurin ekologisen ymmärryksen ja luovutin.
Vuonna 1980 pääsin vihdoin toteuttamaan kompostointia omalla tontillani. Mutta sitten asuinkunnassani toteutettiin jätelakia niin, että kompostointi kiellettiin. Kaikki jätteet olisi pitänyt panna samaan sekajäteastiaan.
Se ylitti ymmärrykseni. Kirjoitin kolmisivuisen perustelukirjelmän ja marssin kunnan teknisen puolen johtajan juttusille. Sanoin, että en ole eläissäni vielä mistään koskaan tehnyt virallista valitusta, mutta tämä on nyt niin, että jos minun on luovuttava kompostoinnista, lähetän tämän kirjelmän valituksen perusteena lääninhallitukseen. Sain luvan jatkaa kompostointia, jos en tee valitusta. Sehän minulle passasi.
Kun elää tarpeeksi kauan, ehtii nähdä näköjään maailman pyörähtämisen 180 astetta. Nyt uusi jätelaki velvoittaa biojätteen erilliskeräykseen ja kannustaa kompostointiin. Äly on näköjään jossain sinnitellyt hengissä.
Olen lukuisia kertoja yrittänyt ohjata aloittelevaa kompostoijaa hommassa alkuun. Tarvitaan kompostori. Ihan tiiviskuorinen muovikoppero ajaa asian, kunhan pohjan nostaa vaikka harkkojen päälle ja kannessa on säädettävä aukko, jotta kompostoituva aines saa happea. Pohjalle on tiiviisti pantava tarpeeksi tiheäsilmäinen verkko, jotta jyrsijät eivät pesiydy kompostoriin. Ja sitten vaan täyttämään kaikella eloperäisellä aineksella kompostoria.
Jos on hätäinen, pitää hankkia eristetty kompostori. Itse olen pärjännyt muutamalla eristämättömällä. Silloin mullaksi muuttuminen vie pari kesää.
Mitä sitten neuvottavani ovat kysyneet. Tavallisesti sitä, että kompostori täyttyy, mutta mitään ei tapahdu. Silloin kompostori on liian kuiva. Kuivuuden seurauksena saapuvat muurahaiset. Reipasta kastelua pissalla terästettynä, niin johan alkaa vajeta.
Tarvitaanko kompostiherätettä? Olen vienyt hyvältä bisnesidealta terän toteamalla, että halvemmaksi tulee, kun ripottelet kompostoriin silloin tällöin litran verran kasvimaalta multaa. Saman asian ajaa, jos juurineen revityt rikkakasvit vie kompostoriin.
Avokompostoinnin aikaan oli tavallista, että syyskesällä kompostori alkoi haista. Silloin kyseessä on liika märkyys. Toivottava lahoamisprosessi on muuttunut silloin mädäntymiseksi, mikä houkuttaa vielä kärpäsiä munimaan massaan. Ensiapuna talikko käteen ja massan kääntämiseen, jotta se hapettuisi. Ja tietysti on estettävä lisäkosteuden pääsy massaan.
Työ tekijäänsä neuvoo. Ei muuta kuin rohkeasti laatumullan tekoon.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva biologi, joka on kotoisin Laitilasta.