Pirkko Varjo
Kaksi viikkoa kestäneet arkeologiset kaivaukset Kodjalan Lukkalanmäellä ovat päättyneet tältä kesältä. Tutkittavia alueita olivat 15 metriä pitkä ja metrin levyinen koeoja sekä noin neljän neliömetrin kokoinen hauta, joka avattiin ensimmäisen kerran jo viime kesänä.
Koeoja tuotti iloisen yllätyksen jo toisena kaivauspäivänä, kun sieltä paljastui selkeästi ihmisen tekemä kivi- ja tiilirakenne. Sitä arveltiin ensin muinaisen kirkon seinäksi, mutta seuraava päivä paljasti, että rakenne loppuu lyhyeen. Kaivauksen johtajan, arkeologi Jussi Kinnusen mukaan kyseessä on lähes varmasti tiiliportaali eli sisäänkäynti, mutta minne?
– Jos tässä on ollut puukirkko, niin tiiliportaali sinne ei tunnu uskottavalta, se olisi ihan ainoa laatuaan. Onko tämä sitten ollut sisäänkäynti hautausmaalle, tutkimusta johtanut Kinnunen pohti.
Tiiliportaalin takana on joka tapauksessa kiviä, jotka näyttäisivät muodostavan säännöllisen rakenteen.
Koeojaa laajennettiin osittain ja saatiin sekä portaali että kivirakenteet paremmin esiin. Hautauksia koeojan alueelta ei löytynyt.
Viime kesän hauta-alueella suurin mielenkiinto kohdistui niin sanottuun pronssispiraalivainajaan. Hänen haudastaan löydettiin viime vuonna pronssispiraalikoristetta, joka todennäköisesti on ollut naispuolisen vainajan päätä peittäneessä hunnussa. Nyt vainajan kallo nostettiin kokonaisena tarkempia tutkimuksia varten.
– Kallo röntgenkuvataan ja tutkitaan hyvin tarkasti mahdollisten kangas-, koru- tai muiden jäänteiden varalta.
Viime vuonna hauta-alueelta nostettiin yksi kokonainen vainaja, jonka tutkimukset ovat edelleen kesken. Kyse ei kuitenkaan ole kokonaisista luurangoista, vaan ennemminkin maapaakuista, sillä vainajat ovat erittäin pitkälle lahonneita. Tutkimusten jälkeen vainajat haudataan takaisin entisille sijoilleen.
Neljän eri vainajan hammaskiilteistä otettiin näytteet strontiumtutkimusta varten. Strontium on maaperässä ja vedessä esiintyvä alkuaine, joka välittyy ravinnon kautta ja varastoituu luustoon. Sen avulla voidaan saada tietoa siitä, millaista ravintoa ihmiset ovat käyttäneet ja missä eri paikoissa he ovat elämänsä aikana asuneet. Näytteet otti hautojen monitieteelliseen tutkimukseen erikoistunut bioarkeologian dosentti Ulla Moilanen, joka on tutkinut muun muassa Euran Luistarin muinaishautoja.
Esinelöytöjä tehtiin vain muutamia: meripihkahelmi, yksi naula sekä mahdollisesti rautakautinen keramiikanpala. Löydöt konservoidaan ja radiohiiliajoitetaan syksyn ja talven aikana. Tutkimusraportti valmistuu keväällä ja strontiumanalyysin tulokset saadaan viimeistään ensi kesänä.
Viimeinen kaivauspäivä tuotti vielä yllätyksen. Aivan kaivausalueen nurkasta löytyi betonirakenne tai -laatta, jossa oli vuosiluku 1791. Rakenne oli niin painava, ettei sitä voinut liikuttaa, joten se jäi odottamaan seuraavia kaivauksia.
Kinnusen mukaan kaivaukset onnistuivat erittäin hyvin ja olisi tärkeää päästä jatkamaan niitä ensi kesänä. Hän ei sano, että Kodjalan kadonnut kirkko on nyt löytynyt, mutta monet asiat puhuvat sen puolesta eikä mikään sitä vastaan. Lisätutkimukset toisivat kuitenkin varmuuden siitä, että rakenteet, jotka voisivat olla osa kirkkoa, myös ovat sitä.
Tutkimusten jatko riippuu siitä, järjestyykö rahoitus. Kaivaukset on rahoittanut Kodjalan kirkkotutkimuksen tuki ry, joka on anonut avustuksia ja apurahoja yrityksiltä ja yhteisöiltä sekä saanut mm. jäsenmaksutuloja yksityishenkilöiltä.
Kodjalan kirkko
- Vakka-Suomi ja Turun seutu ovat Suomen vanhimpia kristillisiä alueita.
- Kaikkien Pyhien tai Pyhäinmiesten kirkko on rakennettu mahdollisesti 1200-luvun alkupuolella, mutta saattaa olla myös manner-Suomen vanhin kirkko.
- Kirkon jäännöksiä oli nähtävissä vielä 1753, jolloin Laitilan kirkkoherra Nils Hedeen mainitsee ne pitäjänkertomuksessa.
- Perimätiedon mukaan Kalannin suunnasta Kodjalan kirkolle on johtanut niin sanottu ruumispolku.
- Kirkon paikka ja hautausmaa ovat nykyään yksityisomistuksessa, eikä yleisöllä ole sinne pääsyä.
