Rauno Laine
Kalanti ja kalantilaisuus tuovat mieleen lämpimiä muistoja. Näitä muisteltiin Kalanti-päivien puheissa sekä museon pihalle kokoontuneen runsaslukuisen yleisön keskuudessa.
Väen toivotti tervetulleeksi Kalanti-seuran puolesta puheenjohtaja Jani Tanner, joka iloitsi siitä, että väkeä oli taas paljon koolla. Myös kappalainen Aino Savolainen toi tervehdyksensä ja kertoi hiljattain liittyneensä Kalanti-seuraan.
Juhlapuheen pitänyt MTK:n toiminnanjohtaja Jyrki Wallin sanoo omien muistojensa Kalannista olevan kokonaisuus, joka koostuu ihmisistä, paikoista ja tapahtumista.
– Itselleni juurevin ja rakkain paikka maailmassa on Viisolan tila. Perinpohjaisesti tuttuun paikkaan liittyy jotain turvallisuudentunnetta, jota ihminen perimältään kaipaa, hän muistelee.
Muistoissa on vastalypsetyn maidon tuoksu, tuttu koulutie kotiin, mopojen viritys sekä maatilan toimiin liittyvät askareet. Monista samanikäisistä kavereista ja ystävistä tuli myöhemmin yrittäjiä.
– Kotitilan ulkopuolella tutuimpia paikkoja olivat Männäisten koulun ympäristö, Kalannin kirkko ja urheilukenttä pururatoineen sekä urheilutalo, Wallin muistaa.
Opettajista hänen mieleensä on jäänyt erityisesti Nurmen Risto, jonka opastuksella tehtiin linturetkiä ja linnunpönttöjäkin. Myös koulujenvälisiä urheilukisoja pidettiin. Muista kouluista saapui kovia urheilijoita, oli Pirilää, Lehtirantaa, Mäkistä, Mäki-Arvelaa ja Tuomolaa.
– Minuakin on ojennettu kun ollut tarvetta. Mutta vanhempien puuttuminen lastensa tekemiseen on välittämistä, Wallin korostaa.
Myös seurakunnan merkitys oli iso ja Wallinkin oli mukana kerhoissa sekä sittemmin poikakuorossa.
– Kalanti-seuran merkitys on suuri. Se on yhteisöllisyyttä ylläpitävä toiminta ja tästä ammennetaan voimia tulevaisuuteenkin. MTK nostaa strategiassaan esille yhteisöllisyyden. Ihmisten pitää olla keskenään kanssakäymisessä, jotta asioita voidaan hoitaa parhain päin, Wallin muistuttaa.
Kalannissa on moni asia vahvistumassa. Rakenteilla on aurinkovoimapuisto ja maa- ja metsätaloudessa tiloja kehitetään ja niihin investoidaan. Monipuolinen elinkeinorakenne kantaa pitkälle kriisiaikoinakin.
– Vaikka Venäjän hyökkäyssota on toistaiseksi heiluttanut kalantilaisten elämää vain energian hintaheilunnan merkeissä, elämme hyvin haasteellista turvallisuuspoliittista aikaa. Olen viime keväästä lähtien toiminut huoltovarmuusorganisaation alkutuotantopoolin puheenjohtajana. Tehtävämme on varmistaa, että ruokaa riittää kaikille kansalaisille, Wallin kertoo.
Monet yhteiskunnalliset toiminnot ja elinkeinot ovat haavoittuvampia kuin 50 vuotta sitten. Wallin sanoo olevansa enemmän huolissaan pääkaupunkiseudusta kuin Kalannista. Täällä ollaan yhteiskunnallisen rakenteen ja kyläyhteisöjen ansiosta vahvempia myös mahdollisissa kriisitilanteissa, tunnetaan naapurit ja verkostot.
– Olemme MTK:ssa ylläpitäneet maaseudun ja kaupunkien symbioosia, jossa molemmat vahvistuvat. Uusikaupunki voisikin kehittyä valtakunnalliseksi malliksi laajemman kaupunkitaajaman ja maaseudun hedelmällisessä yhteistyössä, Wallin sanoo.
Hän sanoo puolustavansa Kalannin etua paikkakunnan murretta käyttäen, vaikka sitä ei aina ymmärrettä.
– Näenkin Kalannin, Uudenkaupungin ja koko Lounais-Suomen tulevaisuuden vetovoimaisena. Edellytyksiä vahvaan tekemiseen on myös tulevaisuudessa. Tarjota myös asuinympäristö, jossa on hyvä elää, asua, tehdä työtä ja viettää vapaa-aikaa, Wallin toteaa.
Kalannissa ovat aikojen saatossa vaikuttaneet monet mielenkiintoiset henkilöt ja persoonat. Matti Jalava kertoi Pikalan Mantasta, omana aikanaan Kalannissa tunnetusta pitokokista.
– Manta syntyi vuonna 1875 Palsan kylän Pikalan talossa. Häneen liittyy myös oma sukutaustani. Mantan sisko Olga oli isoäitini, Jalava kertoi.
Kokkina Manta oli itseoppinut. Kalannissa järjestettiin 1900-luvun alkupuolella keittokouluja, Jalava arvelee että Mantakin saatoi niihin osallistua.
– Manta palveli pappilassa ja hän viihtyikin pappien seurassa. Kerrotaan tarinaa, että ruustinna antoi hänelle ohjeeksi että rovastille kaksi munaa, hänelle yksi ja Manta saa ottaa niin monta kuin haluaa, Jalava tarinoi.
Ruoka-ohjeita ei Mantalta ole tiettävästi jälkipolville säilynyt, vaikka häntä aikanaan ykköskokkina Kalannissa pidettiinkin. Pappilan ohella Manta kokkasi lukusillakin.
Tilaisuuden musiikkia ja laulua esittivät Michaela Kontu sekä Terhi Hemmilä. Nähtävillä oli myös Pärkön sisarusten luonnonväreillä värjättyjä lankoja ja käsitöitä sekä Petri Salmelan tauluja. Perinteisessä esinearvauskisassa riitti siinäkin pähkäiltävää.
