Punkit ovat niin kaupungistuneet ja lisääntyneet, että niitä löytyy jopa Turun tuomiokirkkopuistosta.
Luontokokemuksista on nautittu tänä kesänä meidänkin pihassa. Kun koirat tulevat pihalta sisään, niin usein turkista löytyy ainakin yksi punkki, vaikka koirat ovat saaneet estolääkityksen. Omasta polvitaipeestakin piti kiskaista punkki irti. Takana on jo yksi borrelioosi, en kaipaa antibioottikuureja lisää.
Yhtenä päivänä koirat istuivat hermostuneina terassilla, eivätkä uskaltaneet pihalle. Mies sitten katsomaan, mikä koiria pelottaa. Portaiden edessä luikerteli rantakäärme. Emme asu järven tai meren rannalla, eikä tonttimme lähettyvillä ole edes ojaa. Naapurustossa on vain taloja.
Käärme jatkoi matkaansa, mutta siitä parin päivän päästä terassilla pörrättiin oikein isolla porukalla. Ampiaiset olivat huomanneet, että terassin metallinen tukipaalu on ontto ja sinne pääsee pienestä reiästä. Eikös sitten porukalla alettu sinne pesää rakentamaan. Joka kerta kun ulko-oven tempaisee auki, pari ampiaista ampaisee sisään.
Mökkimaisemassa luonto tuppautuu ihan iholle. Yhtenä kesänä olin pihasaunassa pesemässä hiuksia, kun jaloissa tuntui jotain niljakasta. Pesin shampoon silmiltä ja näky oli kuin Hitchcockin elokuvasta. Jaloissani vilisi käärmeitä, tai niin luulin. Kiljuin kunnes pelastava sankarini, eli puoliso, tuli katsomaan, mikä hätä kiljuvalla eukolla on.
Käärmeet olivat vaskitsoja. Ne olivat työntyneet saunan lattiakaivon rikkinäisestä ritilästä sisään. Mies haki kottikärryn ja kuskasi vaskitsat saunasta läheiseen ojaan. Seuraavana päivänä ne tulivat uudestaan saunalle, sillä oja oli kuivunut, ja ne kaipasivat kosteutta.
Kerran olin vilvoittelemassa mökkisaunan portailla. Silmälasit olivat huurussa, enkä erottanut mikä musta hahmo maisemassa oikein oli. Kun glasit kirkastuivat, toljotin kahta hirveä ja ne tuijottivat minua. Aika äkkiä ne lähtivät siitä menemään. Taisivat säikähtää lähes alastonta täti-ihmistä.
Rakastan luontoa, kunhan se pysyy ulkona. Rakastan luontoa, kun korvissa eivät inise hyttyset eivätkä hirvikärpäset, enkä ole astumassa kyyn päälle. Rakastan luontoa, kun en kohtaa mäyräkoirieni kanssa sutta metsällä. Rakastan luontoa, kun ei ole niin kova myrsky, että voisi käydä kuten yhdelle haastateltavalle. Mies oli istunut mökin kuistilla, kun salama iski häneen. Kuin ihmeen kaupalla mies jäi henkiin, mutta hänelle jäivät hirveät kivut ja monta ihonsiirtoa. Rakastan luontoa, kunhan merellä on tyyntä. Isäni suvussa on jo yksi hukkunut kalastaja, riittäköön se Ahdin valtakunnalle.
Rakastan luontoa, mutta myös pelkään, miten se muuttuu, kun me itse kiihdytämme ilmastonmuutosta.
Teija Uitto
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien päätoimittaja, jolla on kaupunkilaisen luontosuhde.